Välillä musta edelleen tuntui, etten mä ansainnut sitä. Etten mä ansainnut sellaista kuin se, että se oli mulle liian hyvä, enkä mä ollut puoltakaan. Vaikka mä tiesin, että mä ansaitsin. Ja me ansaittiin olla näin - me ansaittiin olla näin vitun rakastuneita, me ansaittiin olla edelleen näin täynnä sähköä. Mä tiesin. Me ansaittiin olla onnellisia. * * "Ole hiljaa ja pidä mua kädestä" -lyhäri(t?)

sä lähdit yhtä nopeesti ku tulitki

Kamilla kerran hukkasi rakkaan skootterinsa avaimet... ja itsensä siinä samalla. ••• kuva on pinterestistä, kunnia omistajalle aloitettu: 10.7.2019

Jos se rikas ja hemmoteltu poika ei olis ikinä astunu siitä ovesta, mun elämä olis ollu puolet helpompaa. Kuitenkin, luojan kiitos se astui ja mullisti mun elämän. 🏳️‍🌈 Tarina ja sen henkilöt ovat minun keksimiäni, ei kopiointia, kiitos. (Suurta punakynää vailla) Alkanut: 3.7.2018 Päättynyt: 5.1.2024

Alma haluaa uskoa, ettei hän ole paha ihminen, mutta menneisyyden koulukiusaajatausta ei jätä häntä rauhaan. Vanhat kuviot ovat kuitenkin takanapäin ja uusi kaupunki sekä uusi ympäristö antavat mahdollisuuden tuntea itsensä hyväksi. Kunnes tuttu tyttö yläkouluajoilta ilmestyy varoittamatta kuvioihin. Se tyttö, jonka Alma kerta toisensa jälkeen sai koulun käytävillä itkemään. Se tyttö, jota Alma ei ole vieläkään kyennyt unohtamaan. Se tyttö, joka edelleen saa Alman ajatukset solmuun ja vatsanpohjassa aikaan kutittelevaa pistelyä. . . teksti, juoni ja hahmot on minun, ethän kopioi!