Kamilla kerran hukkasi rakkaan skootterinsa avaimet... ja itsensä siinä samalla. ••• kuva on pinterestistä, kunnia omistajalle aloitettu: 10.7.2019

Demonit ovat tuhonneet suurimman osan maapallosta. Jäänteensä koonnut kirkko on luonut keinotekoisen enkelin valaakseen ihmisiin uskoa. Enkeli Astraliljan kunto ja jaksaminen käyvät kuitenkin jatkuvasti huonompaan suuntaan. Kauanko valhetta on mahdollista ylläpitää, kuinka kauan ihmiset jaksavat toivoa? Ihmiset yrittävät kaikin tavoin ylläpitää huteraa toivoa selviämisestä, uudesta huomisesta, vaikka demonit kiristävät otettaan maailmasta. Jokaisen toivo alkaa järkkyä. Onko maailman mahdollista selvitä pelkän hauraan uskon voimin?

Mitä sitten, vaikka hän tuleekin uniini joka yö yhtä säkenöivän kauniina kuin ensimmäinen auringonvalon pilkahdus rankkasateen jälkeen. Mitä sitten, vaikka unissani hän suutelee minua pehmeästi taivaan maalatessa sateenkaaren yllemme kaikkine väreineen. Mitä sitten, vaikka hänen pienikin kosketuksensa saa koko kroppani kihelmöimään tavalla, jota poikaystäväni ei ole ikinä saanut aikaan. Ei se tarkoita mitään. Se oli vain hetken mielihäiriö. Sen on pakko olla. *** Tarina sisältää päihteitä, kiroilua sekä seksuaalisia kohtauksia. Älä lue, jos nämä ahdistaa tai koet olevasi liian nuori sellaiseen! PS : Omistan kaikki oikeudet kirjaani, joten ethän ole inhottava ja kopioi tekstejäni! PPS : En omista oikeuksia käyttämiini kuviin, kaikki on Pinterestin syövereistä kaivettuja.

"Meri on kaunis" Huokaisin hiljaa. Istuimme Qualin kanssa jonkin matkan päässä Fierrasta, olimme lentäneet merenrantaan. "Kaunis ensi katsomalta, pinnan alla lymyää turmio ja kuolema. Joka hetki Äiti Meri suunnittelee uutta myrskyä, uutta iskua vasten todellisuuden ja ikuisuuden rajaa. Joskus vielä hauras lasi niiden kahden välillä särkyy helähtäen ja elämä kuolee." *** Tarina kertoo Lyona Weslat -nimisestä haltianaisesta, joka asuu Evera-nimisessä valtakunnassa aarnikotkansa Qualin kanssa. He joutuvat keskelle taistelua ja kuolemaa, kamppailemaan eloonjäämisestä ja minuutensa säilyttämisestä. Tämä on kertomus, siitä mitä rohkeus merkitsee. Kertomus kuolevasta rakkaudesta. Kivusta. Vihasta. Pimeydestä. Kuolemasta. Magiasta. Menetyksen tuskasta. Ja mikä tärkeintä, Valon säilyttämisestä pimeyden hetkellä. Aloitettu: 14.03.2015 Lopetettu: - MAHTAVA KANSI: @IamTheBadGuy DO NOT COPY WITHOUT MY PERMISSION WRITTEN IN FINNISH Highest ranking: #2 in Fantasy

Eldithin kylän metsissä on jo pitkään liikkunut jotakin hallitsematonta. Puissa helisee, luonnolla on oma tahto. Yö riippuu raskaana kylän yllä, ihmisiin kohdistuu hyökkäyksiä. Kylänjohtaja syyttää öisistä, koko kylää ravisuttavista tapahtumista noituutta. Mitä metsässä todella tapahtuu? Millaiset voimat uhkaavat kaikkia? Ja mitä käy, kun tapahtumista syytetyt noidat ovat ainoita, jotka voivat estää yötä levittymästä kaikkialle? Lumo on kertomus noitien ohella myös ihmisistä - meissä lepäävistä ennakkoluuloista ja siitä, mihin kykenemme uskomaan. Riittääkö toivomme niin pitkälle, että näemme vielä aamun nousevan?

Eräässä paskaisessa Suomen kaupungissa on ihan järkevältä vaikuttava talo, jonka kaikki asukkaat ovat kuitenkin täysin sekaisin. Juoppo isä, kylmä äiti, kadonnut poika, hullu poika ja sekaisin oleva tytär. Heitetään soppaan vielä espanjalais-suomalainen ilkivaltaan taipuvainen jumalatar, kostonhimoinen diileri ja traumaattinen menneisyys, niin katastrofi on valmis.

Satunnaisia novelleja eksyneistä ihmisistä ja heidän kummallisista kohtaloistaan. JAKAMATON - Entä jos ei kuulu minnekään, eikä sielu resonoi kenenkään kanssa? CW: Parisuhdeväkivalta, huumeet NEONKUKAT - Naiseksi kasvaminen on pelottavaa. Erityisesti katastrofin jälkeisessä maailmassa

Veronica Morales on 17 vuotias ja hänen menneisyydessään on synkkä varjo. Kuolema tuntuu seuraavan Moralesin sukua. Outoja asioita alkaa tapahtua, ja oudommat asiat ovat jopa edessä päin.

"Ja niin mä oon hukkumaisillani mustaan, synkkään mereen, eikä kukaan kuule mun avunhuutoa - en edes mä itse." Tarina minusta. Kaunistelematon ja karu totuus anoreksiasta. Oon iso. Tukeva. Läski. En halua olla tällainen. Kutosluokan talvi. Mulla on palava halu olla kiinteämpi, saada parempi kroppa. Vatsalihasten pitää näkyä, reidet ei saa koskettaa toisiaan. Kasvojen pitää olla kapeat. Kyllä mä pystyn siihen. Tavoitteena täydellisyys. Kroppa, josta kaikki unelmoi. Kroppa, joka saa muut kadehtimaan. Mitä sitten, kun mikään ei riitä? Mitä sitten, kun kaikki riistäytyy käsistä, eikä enää tunne itseään? Kertomus kontrollista ja sen menettämisestä, sairaudesta ja siitä parantumisesta.

Tervetuloa seuraamaan runon puhujan matkaa epäterveellisestä - mutta joskus niin koukuttavasta suhteesta - kohti tervettä ja ihanaa suhdetta.