Lehtikadon aikaan Varjoklaaniin syntyy mustavalkoinen pentu kolmen sisaruksensa kanssa. Syntymästään asti hän joutuu kuitenkin kokemaan emonsa vihan ja päätyy pian myös pentuetoveriensa kiusaamisen ja syrjimisen kohteeksi. Kun hän eräänä yönä katoaa leiristä, vain yksi kissa tietää synkän totuuden katoamisesta, tai niin tämä ainakin luulee yrittäessään pitää sen salaisuutena kaikilta. • • • Suositeltu lukujärjestys: 1. Myrkkytähden Menneisyys 2. Mielen Koettelemus 3. Erilainen Soturi ☆ 4. Toinen Mahdollisuus • • • Aloitettu: 14.12.2020 Lopetettu: 01.01.2022 Erin Hunterin Soturikissat-sarjan innoittamana täysin itse ideoitu ja kirjoitettu tarina. Plagiointi on rikos, joten ei kopiointia ilman lupaa! Olisin erittäin kiitollinen, jos ilmoittaisit näkemistäsi väärinkäytöksistä minulle. Parhaat sijoitukset: - #1 Soturikissat - #2 Fantasy

Tässä nivuskassa on koottu vaan pieniä esittelyjä meistä kaikista, jotta kaikki saa tietää meistä ees jotaki :D 💫🍁

"Tähti kirkas hiipui myötä naarmujen sisäisten ja pimeyttään levittäen tummensi muidenkin sydämet. Vain väärä veri voi uuden tähden luoda ja parantaa haavat ikuiset" Kaksi on vahvempi kuin yksi. Vaikka vastus olisi itse taivas ja tähdet. Kanervaklaanissa on sota Tunturiklaania vastaan ja Kanervaklaanin päällikkö on kaiken lisäksi täysi psykopaatti. Voiko kaksi klaaniin kuulumatonta edes yrittää auttaa tuntemattomia klaanilaisia? (Tekijänoikeudet kirjan kannesta kuuluvat mulle, joten ei pöllimistä uwu🐾)

"Muista se kultanen sääntö: ei ketään kenen sukunimi alkaa hoolla. Ei ainakaan Mäntylaaksossa." Tuusula oli tuonut mulle vaan ja ainoastaan hirveen hankalia ihmissuhteita, ahdistusta ja rikkinäisen sydämen. Mikäli Mäntylaakso onnistuis tarjoamaan jotain parempaa, olisin voittanut. ///HUOM/// Sisältää juonipaljastuksia Jami-tarinasta!

"Kukaan ei pakene hovista." Kova onni tuntuu seuraavan Pihlaa. Työttömäksi jäänyt, maineensa menettänyt sotaorpo yrittää nousta kurjuudesta järkiavioliitolla parhaan kaverinsa kanssa. Suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi kun Pihla päätyy demonisia olentoja täynnä olevaan hoviin, josta ehjänä selviytyäkseen pitää osata valehdella, pelata Kimbleä ja neuvotella lohikäärmeiden kanssa.

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?

Eräässä paskaisessa Suomen kaupungissa on ihan järkevältä vaikuttava talo, jonka kaikki asukkaat ovat kuitenkin täysin sekaisin. Juoppo isä, kylmä äiti, kadonnut poika, hullu poika ja sekaisin oleva tytär. Heitetään soppaan vielä espanjalais-suomalainen ilkivaltaan taipuvainen jumalatar, kostonhimoinen diileri ja traumaattinen menneisyys, niin katastrofi on valmis.

Kasa novelleja, joilla ei ole muuta merkitystä kuin olemassaolo. Ainakaan teille muille, jotka ette tunne mua. Täynnä mahdollisia triggereitä, joten jos kärsit mielenterveysongelmista/ahdistuksessa, jätä lukematta. Suomen kriisipuhelin: 010 195 202

Musta nahkatakki, moottoripyörä, ja aurinkolasit jotka peittivät alleen surumieliset silmäni. Olin kävelevä klisee, mutten välittänyt siitä, mitä muut minusta ajattelivat. Olin aina tehnyt mitä itse halusin, olin oman elämäni herra. Mutta kohtalo päätti toisin, sydämeni päätti toisin, eikä minulla ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin vain kuunnella mitä sanottavaa niillä oli.

JATKO-OSA ANTON TARINALLE. TÄTÄ TARINAA EI VOI LUKEA ILMAN, ETTÄ ON LUKENUT ANTON TARINAN Hänen kanssaan mikään ei ollut koskaan normaalia, mutta rakastin häntä silti. Miksen olisi rakastanut. Hän oli minulle kaikkein tärkein henkilö maailmassa. Hän oli minun toinen puoliskoni, tehty minulle, vain ja ainoastaan minulle. Eihän mikään voisi mennä pieleen, eihän?