"Oot ihan helvetin söpö", mumisen ja ajattelematta sen enempää, tässä keskellä skeittiramppia, painan huuleni hänen pehmeille huulilleen. - 17-vuotiaalla Melinalla on suuri salaisuus, jonka hän on jo kaksi vuotta onnistunut pitämään pimennossa maailmalta. Edes hänen parhaat ystävänsä eivät sitä tiedä. Tavatessaan viehättävän Einen, Melinan salassa pitämät asiat tuntuvat kuitenkin paljastuvan yksi kerrallaan. Myös Einellä on murheita, jotka hän kätkee virneensä taakse. Pystyykö Einen ja Melinan välille kaikesta huolimatta kehittyä rakkaudenomainen romanssi? - Sisältää / saattaa sisältää: - kahden tytön välistä rakkautta - kiroilua - lievää päihteiden käyttöä - lievää väkivaltaa - satunnaisia kirjoitusvirheitä Jos nuo eivät pelotelleet pois, tervetuloa lukemaan Melinan ja Einen rakkaustarinaa <3 muistakaa, että kopiointi on rikos, ja hahmot, juoni sekä kaikki teksti tarinassa on omaa käsialaani. Kuvat ovat Pinterestistä, ellen toisin mainitse.

"Kädet parantavat. Vaikka autettava ihminen vaihtuu, haavat muuttuvat pahemmiksi, hymy vaihtuu kyyneliin ja silmät väsyvät, kädet vain parantavat. Se on niiden työ, se ainoa asia, jonka vuoksi ne saavat olla olemassa. Ja ne jatkavat. Ne vain jatkavat." Anemone on koko ikänsä kuulunut Suokylälle. Hänen parantajankykynsä ovat luoneet perustan koko pienen yhteisön elämälle, mutta tytölle itselleen ei ole koskaan suotu erinäisiä vapauksia. Koko ikänsä tiedostamattaan kahlittu sydän ei osaa kaivata vapauteen, mutta mitä tapahtuu, kun vapaus tarjotaan kauniina pakettina? Parantajan tarina on pieni kertomus vapaudesta ja sen riistämisestä, ihmisluonteesta, kenties rakkaudestakin. Ja siitä, miten sokeasti olemme valmiita uskomaan. Writer's note: Tämä on ensimmäinen tarina, jonka olen koskaan julkaissut missään. Kirjoitin sen vuonna 2015 ja aloin julkaista blogissani.

Miko Zetberg ja Henry von Jucter ovat kaksi nuorta poikaa, jotka ovat perheidensä kanssa risteilyllä suurella valtamerialuksella, kun he näkevät saaren, jota kukaan muu ei tunnu näkevän. Laivan moottorin hajottua he päättävät käyttää tilaisuuden hyväkseen, ja käyvät yöllä tutkimassa saarta. Mikolle ja Henrylle selviää, että kyseessä on Nourrice, velhojen saari, ja he saavat itsekin mahdollisuuden oppia taikuutta, jos he myöhemmin palaavat saarelle täysi-ikäisiksi tultuaan. Nourrice on kehittelemäni fantasiamaailma, johon sijoittuvia tarinoita olen suunnitellut ja kirjoittanut useita. Ensimmäiset hahmotelmat maailmasta ovat jo yli kymmenen vuotta vanhoja, muistan että silloin vielä odottelin viimeistä Harry Potteria. Kun en koskaan päässyt Tylypahkaan niin piti sitten keksiä oma fantasiamaailma. :D Isgardarin vanki on ensimmäinen osa varsinaisesta päätarinasta, jonka ajattelin julkaista täällä. Nykymaailmaan sijoittuvan päätarinan lisäksi on syntynyt myös joitain tämän maailman historiaa avaavia, lyhyempiä tarinoita. Jos täältä löytyy mahdollisesti kiinnostuneita lukijoita, niin saatan joskus laitella niitäkin tänne luettavaksi.

"Tellervo, metsän piika pikkarainen, utupaita, hienohelma, metsän tyttö tylleröinen, kun sinut kerran joka tapauksessa on laitettu metsän karjaa paimentamaan, niin etkös voisi samalla paimentaa minunkin karjaani?" emäntä lausui polvillaan nurmella. ● ● ● 1700-luvulla Turussa asuvan, rikkaaseen perheeseen kasvaneen Jannen suurin huoli oli Aili-niminen tyttö, johon hän oli niin silmänsä iskenyt, mutta joka vaikutti ennemminkin olevan kiinnostunut kirjoista, ja erityisesti vanhoista uskomuksista. Kaikki saa uuden käänteen, kun Janne löytää itsensä keskeltä metsää muinaisen Suomen ajalla. Hän onnistuu löytämään maatilan, johon pestautua töihin, mutta silti kaikki ei tunnu olevan kohdallaan. Kirkkaina päivinä kaikki on kuin millä tahansa normaaleilla tiloilla, mutta sateella tai sumun tai iltahämärän laskeutuessa alkaa tapahtua kummia. Keitä ovat joka yö maantien poikki kulkevat olennot? Kuka käy hoitamassa emännän karjaa, kun kaikki ovat muualla? Mistä kuuluu metsästäessä pillin vihellys, kun ainoa koirapilli on isännällä? Koko ajan on tunne, ettei ole täysin yksin. Janne tuntuu olevan ainut, joka edes yllättyy ilmiöistä. Asioita ei helpota lainkaan, kun perheen maatila-elämään kyllästynyt Suvi-tytär iskee silmänsä Janneen. Muinaiseen Suomeen sijoittuva mielikuvituksellinen tarina maahisista, menninkäisistä, hiidenväestä ja metsän jumalista. ● ● ● Otin tässä tarinassa pieniä vapauksia, joten kaikki faktat ei aina ole kohdallaan! Jos huomaat suurempia epäkohtia, niin huomauttaa saa :)

Arita on kuuluisan lohikäärmeenkesyttäjäsuvun nuorin tytär. Hänen isänsä on mahtava ja kunnioitettu fyrum, lohikäärmetaistelijoiden johtaja. Isän kyvyt lohikäärmeiden kanssa eivät kuitenkaan näytä periytyneen Aritalle. Sen sijaan hänen veljensa Mikai tekee ennätyksiä mahtavine saavutuksineen sentana, lohikäärmeenkesyttäjänä. Arita päättää näyttää kaikille, ettei jää toiseksi täydelliselle veljelleen. Hän karkaa kotoa äitinsä luota ja lähtee tunnetun ja tasokkaan sentakouluttajan, Gairin oppiin. Gair on tunnettu kovuudestaan kouluttajana, eivätkä kaikki oppilaat selviä hänen ankarasta koulutuksestaan hengissä. Päästyään lopulta Gairin luo Arita pääsee juuri ja juuri sisälle kuuden oppilaan ryhmään, jota Gair ryhtyy kouluttamaan. Pian Arita saa huomata Gairin olevan maineensa veroinen mies. Viisi muuta oppilasta ovat lahjakkaita ja Aritaa tasokkaampia, eikä se jää keneltäkään huomaamatta. Arita joutuu kaikkien silmätikuksi, eikä kouluttaja kohtele häntä hellin käsin.

Laetan kansa uskoo, että maailman ovat luoneet kutojattaret, jotka kutoivat kaiken olevan. Kutojatarsisarilla oli myös veli, jonka tehtäväksi jäi luoda kaikelle olevalle varjot. Katkerana pienestä tehtävästään veli kutoi varjoista sellaiset, että hän voi ihmisten heikentyessä ottaa heidän varjonsa haltuunsa ja kontrolloida heitä. Tällä tavoin veli pyrkii ottamaan kaiken haltuun sisariltaan. Lisanka, suuren perheen toisiksi vanhin tytär, syntyy kuitenkin ilman varjoa. Häntä pidetään piilossa koko hänen elämänsä, ja vasta vanhempana hän ymmärtää sen johtuvan hänen varjottomuudestaan. Mitä varjottomuus tarkoittaa maailmassa, jossa pelätty jumala voi varastaa kenen tahansa varjon?

Jatko-osa Ava Springfield: Vuosi velhojen parissa -tarinalle. *** Tylypahka on jäänyt taakse, mutta opiskelu ei suinkaan ole loppunut. Nyt Avan ja muiden on haettava joko opiskelupaikka tai töitä. Myös omasta asunnosta tulee ajankohtainen asia. Tämä tarina kertoo Ava Springfieldin muutamista vuosista Tylypahkan jälkeen. Mukana on harvinaisen paljon häitä ja lapsia, mutta jonkin verran myös hautajaisia. Kysymys kuuluu: Kuka päätyy kenellekin? Elämä ei koskaan ole pelkästään ruusuilla tanssimista, koska myös velhomaailmassa Tylypahkan muurien ulkopuolella on ongelmia. Erityisesti kaikkien tuntema, "koko velhomaailman pahin rettelöitsijä", Lordi Voldemort, aiheuttaa päänvaivaa Avalle ja hänen ystävilleen. Sota on alkanut ja se tulee hetki hetkeltä selvemmäksi. Moniko selviää hengissä? Miltä tulevaisuus näyttää...? Mitkä ovat Avan ja hänen ystäviensä salaiset suuret voimat? Miten Avalle ja hänen läheisilleen käy? Se selviää, kun luet tämän tarinan.

Vuosi 3014. Ihmiskunta on palannut takaisin sinne, mistä se on lähtöisinkin: luontoon. Metsässä vallitsee heimojärjestelmä, jonka toimintaa säätelee näennäisesti Pääheimo. Luonnossa on ainoastaan yksi laki: jos jätät heimosi, sinulla ei ole enää menneisyyttä. Kaikki entiseen heimoosi ja elämääsi liittyvä tulee unohtaa. Mutta onko entisen elämän jättäminen taakseen sittenkään niin yksinkertaista? Entä mitä tapahtuu yhteiskunnalle, joka on palannut evoluution alkuun? "Oranssit silmät seuraavat tapahtumia kiinnostuneina, ne tutkivat jokaisen mahdollisuuden ja nauravat sille, mihin kaikista mahdollisuuksista tilanne päättyi. Kuolemaan. Kaikki päättyy aina kuolemaan. Nainen astelee linnun luo, silittää sen rikkinäistä siipeä kuin kyseessä olisi olento, joka ei olisi koskaan elänytkään. Siipi ei ole vain rikki. Se on rikottu. Kun naisen käsi pysähtyy linnun rinnalle, hän yrittää tunnustella, josko henki vielä olisi siellä. Mitään ei tunnu, tummanpunainen veri tahrii valkoiset sormet." - - - Best ranking: #1 in science fiction

Se kuulee sinut. Se haistaa sinut. Se tietää sinusta kaiken. Ja sinä päästit sen sisään.

Vampyyrien ei koskaan pitänyt päästä vapaaksi jälleen. Vampirismin piti kuolla, mutta yllättäen terävien hampaiden pelko levittyy koko maan ylle, eikä sen alta voikaan enää paeta. Nuori Victoria naitetaan vampyyreista ensimmäiselle, pahamaineiselle Anrabas Barretille, jota epäillään vampirismin uudesta aallosta. Onko Anrabas syyllinen tapahtumiin? Entä voiko Victoria elää lapsuutensa satujen hirviön vaimona? Valosta annettu kertoo tarinan eriarvoisuudesta, ymmärtämisestä ja oppimisesta. Sen kattavia teemoja ovat anteeksianto ja ihmisen virheellisyys. Se on kertomus valosta, joka ylittää kaikki rajat.