"Ei mitää, mä toivoinki et sä... tai siis, me tullaan pakettina Amandan kans tästä eteenpäin. Kyllä sä sen tiedät", sanoin hiljaa ja laskin toisen käteni Juhan hartialle. Se nojautui reittäni vasten ja annoin käteni kietoutua sen niskaan silittäen miehen solisluuta. "Mä tiedän. Ja mä yritin vähän niinku näyttää, että se on ihan okei", Juha sanoi ja naurahti sitten. "Jos mun lapsuuden kehdon tuominen ei vielä asiaa kertonu tarpeeks selkeesti." "Haluatko sä lapsia?" kysyin vakavalla sävyllä. "En mä tiedä. Tai no, oon mä sitä aina joskus miettinyt, varmaan kaikki on, mut en oo vielä kokenut palavaa halua päästä isäksi", Juha vastasi, se joi kahvistaan ja kiirehti sitten jatkamaan. "Mutta ei se haittaa mua, että mun miesystävällä on lapsi tai muuta. Kyllä mä pidän niistä, koska kyllähän niistäkin ihmisiä kasvaa."

Ojensin röökin takaisin miehelle, kun se oli käynyt huulillani ja suljin hetkeksi silmäni. Juha liikahti hieman, sen käsivarsi painautui olkapäätäni vasten ja sitten kosketus oli poissa. Puuskahdin savut pihalle enkä edes miettinyt yskimistä, joten olin ehkä kuitenkin polttanut aina sen yhden liikaa. Silmäni räpsähtivät auki ja käänsin päätäni katsoakseni Juhaa, vaikka takaraivoni hieroutui paskaista seinää vasten. "Kiitti", sanoin sille ja se hymyili osittain. Sen suupielet värähtivät tupakan ympärillä ja halusin suudella sitä.

*"Miks sä teet mulle näin? Mä haluan vaan jutella. " " Koska mä tosissani pidän susta" * Tuikitavallinen Renegade, sekä hieman salaperäisempi Joel, päätyvät vasten tahtoaan tutustumaan eikä kukaan enää tunnu löytävän oikeaa kohtaa tarinassaan. ~~~ PS. En omista mitään kirjassa esiintyviä kuvia (ellen toisin mainitse), kaikki ovat pinterestistä metsästettyjä. PPS. Varotan heti kielen käytöstä ja paskasta läpästä

Alma haluaa uskoa, ettei hän ole paha ihminen, mutta menneisyyden koulukiusaajatausta ei jätä häntä rauhaan. Vanhat kuviot ovat kuitenkin takanapäin ja uusi kaupunki sekä uusi ympäristö antavat mahdollisuuden tuntea itsensä hyväksi. Kunnes tuttu tyttö yläkouluajoilta ilmestyy varoittamatta kuvioihin. Se tyttö, jonka Alma kerta toisensa jälkeen sai koulun käytävillä itkemään. Se tyttö, jota Alma ei ole vieläkään kyennyt unohtamaan. Se tyttö, joka edelleen saa Alman ajatukset solmuun ja vatsanpohjassa aikaan kutittelevaa pistelyä. . . teksti, juoni ja hahmot on minun, ethän kopioi!

Minusta oli vähän absurdia, että kävelin pimeässä pelkkien katuvalojen valaistuksessa paperikassi kädessäni Nikolai Rautavan kanssa pitkin kotikatuani kohti tuntematonta määränpäätä, mutta toisaalta olin jo alkanut tottua ajatukseen. Meidän kummankaan kannalta ei tainnut olla hyvä idea, että meidät nähtäisiin yhdessä. "Oot ihan oikeessa", Nikolai sanoi ja tuijotin sitä säikähtäneenä unohtaen hetkeksi kävelytaidon. Seisoimme paikallamme yhden katulampun alla ja tajusin vasta sitten, että olin kaiketi puhunut ääneen. Poskiani kuumotti hiljainen häpeä, mutta Nikolain silmissä ei ollut ivaa. Se hymähti ja kohautti olkiaan.

Siitä se kaikki alkoi: täysin yllättäen vaihdetusta suudelmasta. Vielä silloin en tiennyt mihin kaikkeen ajautuisin sen tai tuon ihmeellisen tytön kautta. Lydia kamppailee omia ongelmia ja ajatuksiaan vastaan, kun hänen elämäänsä astuu yllättäen Ruska, joka lämmittää tytön sydämen ja tuo tämän elämään valoa, jota edes Lydia ei tiennyt tarvitsevansa. Mutta onko Ruska se, mitä hän väittää olevansa? Mistä johtuu oudot puhelut joita hän näyttää saavan toistuvasti? Mitä tuo laitoksessa asuva ylipirteä tyttö salailee? Eihän kukaan, joka on siinä elämänpisteessä voi olla niin täydellisen ehjä. Pakko senkin on olla yhtä rikki ja hajotettu sisältä kuin Lydia. Ruskan kautta Lydia sekaantuu kotikaupunkinsa synkkään salaisuuteen ja joutuu tilanteisiin joihin hän ei ikinä olisi uskonut päätyvänsä. Lydia huomaa ajan kuluessa, ettei kaikki aina ole sitä miltä näyttää. Varoitukset: huumeita, alkoholia ja muita päihteitä, kiroilua, paljon väkivaltaista sisältöä ja seksuaalisia kohtauksia.