4 vuotta sitten Darcy oli juuri vasta syntynyt. Louisin ja Harryn elämä näytti kirkkaalta, ja heistä oli juuri tullut perhe. Kaikki mistä kaksikko oli unelmoinut oli nyt käynyt toteen, täydellinen arki voisi alkaa. Mutta miten käykään, kun se unelmien perhearki ei olekaan sitä, mitä kaksikko oli ajatellut? Uudet haasteet ja uhat kiristävät miesten suhdetta samaan aikaan, kun hääkutsuja pitäisi kirjoitella vieraille. Selviävätkö miehet haasteista ja pääsevät he viimein sanomaan toisillee "Tahdon". Vai ovatko haasteet tällä kertaa vain liikaa? "It was kind of our story" on 4 ja viimeinen osa kirjasarjaani. Aiemmat kirjat; "It just kind of happened", "I just kind of can't let you go" ja "We just kind of did it", löytyvät profiilistani!

Louisin ja Harryn parisuhde on täynnä onnellisuutta ja kuin ruusuilla tanssia. Harry on juuri julkaissut uuden levynsä ja Louis saanut unelmiensa työtarjouksen. Kuitenkin Louisin tekemän raskaustestin positiiviset viivat saavat paljon muutoksia ja mutkia lempi parimme elämään. Miten heille loppujen lopuksi tulee käymään? Selviääkö pari niin hyvistä kuin pahoista hetkistä yhdessä vai onko heidän yhteinen tulevaisuutensa tuhoon tuomittu? Kirjasarjan kolmas osa on viimeinkin luettavissa! Kirjasarjan ensimmäinen osa "It just kind of happened" ja toinen osa "I just kind of can't let you go" ovat luettavissa ja löytyvät profiilistani.

On kulunut vuosi Harryn ja Louisin viimeksi kuultua toisistaan. Sen piti olla helppoa, vain unohtaa kiharapää... Tai niin Louis ainakin toisteli itselleen ja muille. Kuitenkin vuodenkin jälkeen, hän ei vieläkään saa kyseistä miestä pois mielestään ja se tappaa Louisia sisäisesti. Miten käy, kun Harryn kiertue alkaa ja hänen ensimmäinen pysäkkinsä on mikäpä muukaan kuin Englanti. Jatko-osa tarinalleni "It just kind of happened"

Louis Tomlinson on 22-vuotias poika Doncasterista. Hän ja hänen ystävänsä Greeta päättävät lähteä New Yorkiin yhden maailmankuuluisimman laulajan Harry Stylesin keikalle. Louis'ta mies ei kiinnosta lähes ollenkaan, kun taas hänen ystävänsä on mitä suurin fani. Reissun piti olla vain hauskan pitoa ja yhdessä oloa. Mutta miten käykään, kun Louis herääkin keikan jälkeisenä aamuna ihan jostain muualta, kun hotellihuoneestaan.

"Olet niin pieni." Aivan kuin todistaakseen että hän oli oikeassa, Louis rutisti Harrya tiukasti käsillään ja Harry vain rutistui hieman, työntäen päätään syvemmälle Louisin rintaan. "Minun kaunis paperinukkeni." Ja kun Louis rutisti häntä uudelleen, painaen huteran, silti lämpimän suudelman Harryn kylmälle otsalle, Harry tunsi sydämensä tuntevan taas sillä tavalla; hän tunsi rakkautta. Pehmeän värinän, jota parhainkaan itsehillintä ei voinut estää. Hän rakasti Louisia. Hän rakasti häntä, vaikka ei halunnutkaan, hän ei oikeasti halunnut. Okei, ehkä vähän. *** This is a Finnish translation of @uniquelyxlarry 's story. All credit to her!

ON HOLD! Suomenkielinen Larry fanfic!:) VAROTUS! Saattaa mennä jossain kohti dirtyks, joten lukeminen omalla vastuulla! Varotan kyllä sen luvun alussa jos niin käy:D

24.12.19 17:30 Linnanmäki Pakkohan mun oli mennä. CW// kiroilua

Otto matkustaa marraskuun alussa Helsinkiin viettämään vapaaviikkoaan Nilsin kanssa. Lomailun ohessa tutustutaan pääkaupunkiin ja tavataan uusia ihmisiä. 1900-luvun alun Suomeen sijoittuva kertomus, jonka keskiössä on tehtailijan pojan ja rengin suhde. / / Tarinassa on epäsuoraa seksin kuvausta ja muuta seksuaalissävytteistä sisältöä sekä alkoholinkäyttöä. / / / Huom.! Helsingissä on Sen kutsuu elohon ja Taas niityt vihannoivat -tarinoiden muodostaman tarinaparin "lisäosa". Aloitathan lukemisen tarinasta Sen kutsuu elohon! Kannen valokuva: "Panoraama Nikolainkirkon (nykyisen Tuomiokirkon) tornista lounaaseen". Signe Brander (1909) (yksityiskohta), Helsingin kaupunginmuseo. (http://helsinkikuvia.fi). Lisenssi CC BY 4.0

///Jatko-osa Jamille sekä Paulalle!/// Ja vaikka mä olin ollu humalassa, muistin miltä oli tuntunut kun se oli painanut kasvonsa hetkeksi vasten mun selkää. Se oli johtunut väsymyksestä, mutta mikä se kuuma kourasu mun vatsanpohjassa sitten oli? Ja miksei se nojautunut heti kauemmas? Miksi musta tuntu ettei me koskaan voitu olla kavereita?

"I think I'll miss you forever, Like the stars miss the sun in the morning skies. Late is better than never. Even if you're gone I'm gonna drive, drive..." ~Summertime sadness, Lana Del Rey *** Joel ja Niilo vihaavat toisiaan antaumuksella - kaikki tetävät sen. Yhteisiä muistoja vuosien varrelta ei voi paeta ikuisesti, vaan jossain vaiheessa ne on kohdattava ja käytävä läpi. Onko mahdollista haudata sotakirves monen vuoden jälkeen ja antaa anteeksi toiselle? Ja mitä siitä seuraa, kun kielletyt tunteet ottavat vallan? Tarina petetyksi tulemisesta, vihasta ja rakkaudesta, höystettynä ripauksella sarkasmia ja hevosia. VAROITUKSET: kiroilu, päihteet, seksi, väkivalta, itsetuhoisuus, slowbuild En omista tarinassa käytettyjä kuvia, ne on otettu Pinterestistä.