"Sain sinut kiinni, varkaiden kuningatar." Aina isänsä lähdöstä asti Lilia on elättänyt perheensä keinoja kaihtamatta. Hän on väistelemättä ottanut sairaan äitinsä ja nuoren siskonsa tulevaisuudet käsiinsä. Hän on sulkenut itsensä paksun kuoren sisään, eikä ole jättänyt tunteille sijaa. Sitten hän tapaa Nicholaksen, ja kaikki vanha on heittämällä poissa. Nicholas on prinssi, josta on tarkoitus tulla Athellan kuningas hänen isänsä jälkeen. Isän, joka on koko Nicholaksen elämän ajan saanut hänet murtumaan palasiksi. Kun Nicholas löytää Lilian mukana tavan teipata haurasta sydäntään takaisin kokoon, on edessä pitkä ja kivikkoinen tie. Kysymys on enää siitä, jaksavatko he kulkea sen tien yhdessä. "Varo, etten karkaa taas." • Tarina sisältää lievästi väkivaltaa, joten jos et tunne oloasi mukavaksi sen suhteen, suosittelen, että jätät väliin! :) • Ensimmäinen tarinani täällä - korjaukset ja kommentit ovat aina tervetulleita! Yritän päivittää osia aina kun saan kirjoitetuksi (en lupaa että usein) :)

Veran ja Alecin tarina ei ole ohitse. "Suurin ja pahin vihollinen olen minä itse itselleni. Ajatukseni hyökkäävät kimppuuni säälimättä, raatelevat jokaisen hetken päivästäni kiduttaen, mutta kuitenkin sen verran harkitusti, etteivät ne tapa. Sykli, se loputon sykli päivästä toiseen." Vera on vetäytynyt sodan melskeestä. Hän ei halua kuin unohtaa kaiken kokemansa ja elää ilman muistojaan. Tai niin hän ainakin itselleen uskottelee. Mutta kun Veralle annetaan tilaisuus auttaa sodassa ja saada muistonsa takaisin, voiko hän kieltäytyä? Päättääkö hän elää turvallisessa epätietoisuudessa vai tarttua uudelleen aseisiin?

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

"Siinä hän makaa. Hengittäen, viimeisten kipujen valuessa hetki hetkeltä pois hänen kidutetusta mielestään. Niin hauras, pelokas, mutta samaan aikaan vahva ja peloton. Kaikki entinen on mennyttä. Olisi niin helppoa jättää hänet kuolemaan, mutta ei, mieli on liian heikko. Häntä ei voi jättää siihen." Mitä jos olisit menettänyt muistisi? Ja mitä jos heräisit keskellä sotaa, eikä sinulla, tai kenellä muullakaan, olisi aavistusta vihollisesta? Mitä tekisit?

GENRET ♥ Romantiikka ja draama IKÄRAJA ♥ En suosittele alle 16-vuotiaille VAROITUKSET ♥ Saattaa sisältää huumeiden, alkoholin ja teräaseiden käyttöä sekä seksiä, että pahoinpitelyä. Kuvausta verisistä kohtauksista ja synkästä ajattelusta. TIEDOT TARINAN NIMI ♥ Rakkauden tuottama tuska TEKIJÄNOIKEUDET ♥ Hahmot ovat käsialaani, joten tekijänoikeudet kuuluvat minulle ja toivon ettet kopioi heitä ─ susimimmi © a.k.a. Paula ESITTELY "Uskalla rakastua uudelleen." ♥ Viena on päässyt irti pitkästä ja hyvin henkisesti väkivaltaisesta suhteesta. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on täysin yksin, mutta tämä ei ole estänyt häntä ottamasta elämäänsä haltuun. Hän viettää suurimman osan ajastaan töissä, pikkuisessa ruokakaupassa Helsingin keskustassa ja viettää illat ystäviensä kanssa, jotka yrittävät rohkaista häntä aloittamaan seurustelun uudelleen. Mutta Vienalla on kuitenkin suunnitelma. Hän tekee niin paljon töitä ettei uudelleen rakastumiselle jää aikaa ja kun hän pääsee opiskelemaan hänen ei tarvitse huolehtia rahasta. Suunnitelma kokee kuitenkin takaiskun, sillä eräänä iltana kauppaan astuu nuori mies, joka saa Vienan tuntemaan jotain minkä hän luuli kadonneen.

*tarina on nyt poistettu Wattpadista, sillä se tullaan julkaisemaan kirjana*

Valtimoni kohdalla oli ylhäältä kaartuva viiva, jonka lopussa oli spiraali. Se näytti tatuoinnilta, mutten ollut todellakaan ottanut sitä. Isä tappaisi minut. "Mistä se tuli? Enhän minä ole ollut humalassakaan ja mennyt tatuoijalle-" "Urpo kun se ei ole tatuointi." Aidan mutisi ja laski hihani takaisin. "Se on ikään kuin syntymämerkki, joka tuli esiin täytettyäsi 16. Se on vedenpitävä todiste siitä, että olet velho."

JATKO-OSA ANTON TARINALLE. TÄTÄ TARINAA EI VOI LUKEA ILMAN, ETTÄ ON LUKENUT ANTON TARINAN Hänen kanssaan mikään ei ollut koskaan normaalia, mutta rakastin häntä silti. Miksen olisi rakastanut. Hän oli minulle kaikkein tärkein henkilö maailmassa. Hän oli minun toinen puoliskoni, tehty minulle, vain ja ainoastaan minulle. Eihän mikään voisi mennä pieleen, eihän?

Ihminen on valmis tekemään mitä tahansa pelastaakseen rakkaimpansa. Olisitko sinä valmis heittämään oman elämäsi pois, luopumaan vähäisistäkin vapautesi rippeistä, pelastaaksesi ainoan ihmisen, josta välität? Sarah on siihen valmis. Hän luopuu omasta elämästään ja matkaa kauas vuorille, pelätyn Lohikäärmeruhtinaan linnaan. Helvetti vaihtuu toiseen helvettiin, mutta pimeimmästäkin tuonelasta löytyy valoa. Ovatko vuorilla sijaitseva linna ja sen herra sittenkään niin pahoja kuin kaikki väittävät? //Tarina pohjautuu Dark Sarah -yhtyeen kappaleeseen Dance with the Dragon, hieman myös yhtyeen muihin biiseihin, eli tätä voi halutessaan pitää fanfictionina. Varoituksen sanana, tarina tulee sisältämään monenlaista väkivaltaa ja rumaa kielenkäyttöä.