asioita jotka yrittää olla runoja... #15 suru 9.8 2018 #4 yksinäisyys 3.9.2018

Meillä oli hauskaa. Liian hauskaa, että se olisi jatkunut. Eristäydyimme muista enemmän minun kuin hänen tahtonsa mukaan. Olimme aina kahden, koska en pitänyt muiden ihmisten seurasta ja Maria oli täysin fine asian kanssa. Hän oli positiivinen ihminen ainakin ensimmäisen puolen vuoden ajan. Mutta hyvä lukija, ei positiivisuuskaan voi kestää ikuisuuksiin ******** Te varmasti kaikki tiedätte nämä kaikkein tavallisimmat masennuskirjat. Ne joissa kerrotaan yleensä tytön vaiheista masennuksen aikana. Kuinka häntä kiusataan ja syrjitään, kotona hakataan ja hän masentuu. Kuvaillaan hänen paskaa oloaan ja itsensä satuttamista. Omasta mielestäni näitä on ahdistava lukea. Vähintään surullista. Loppujen lopuksi päähenkilö tappaa itsensä. Joko hyppäämällä jostain tai viiltämällä ranteet auki. En ole vielä lukenut tarinaa jossa hirttäydytään. Mutta entä päähenkilön harvat ystävät. Entä minä? Kukaan ei kerro heidän tarinaansa. Katsokaas, kun minunkin ystäväni on kuollut ja nyt minä Venla Unila aion kertoa teille minun tarinani Marian tarinan jälkeen. Mitä juuri minulle tapahtui kun kolme päivää ennen kesäloman loppumista Mariaa ei enää ollut. **** Kirjoitin vaihteeksi täysin erilaisella tyylillä. Sain inspiraation tähän kirjoitustapaan Vilja-Tuulia Huotaraisen kirjasta Valoa Valoa Valoa. Rakastuin kirjoitustyyliin ja kokeilin sitten kokeilla sitä itsekin. ***** Ja kiitos vielä kannesta @ainoelliot

Elämäni pelottavin hetki, huusin apua huutamatta