"Muista se kultanen sääntö: ei ketään kenen sukunimi alkaa hoolla. Ei ainakaan Mäntylaaksossa." Tuusula oli tuonut mulle vaan ja ainoastaan hirveen hankalia ihmissuhteita, ahdistusta ja rikkinäisen sydämen. Mikäli Mäntylaakso onnistuis tarjoamaan jotain parempaa, olisin voittanut. ///HUOM/// Sisältää juonipaljastuksia Jami-tarinasta!

Täydentävätkö vastakohdat todella toisiaan? 17-vuotiaat pojat Reetu ja Sake kamppailevat seksuaalisuutensa, itsensä ja toistensa kanssa. Highest ranking in romance: #1 ❤️ Highest ranking in boys: #1 ❤️

"Mä kaipasin haleja, helliä ja pitkittyneitä suudelmia, sylikkäin makoilua, vierekkäin nukkumista ja ihan vain sitä että toinen oli lähellä. Mä halusin mun elämään ihmisen, jonka mä voisin tuoda kotiin häpeilemättä ja jonka kanssa mä voisin vaan makoilla mun sängyllä ja puhua. Puhua kaikesta maan ja taivaan välilä. Ja samaan aikaan mä kielsin iteltäni moiset ajatukset, koska se ei tulis ikinä toteutumaan."

Ojensin röökin takaisin miehelle, kun se oli käynyt huulillani ja suljin hetkeksi silmäni. Juha liikahti hieman, sen käsivarsi painautui olkapäätäni vasten ja sitten kosketus oli poissa. Puuskahdin savut pihalle enkä edes miettinyt yskimistä, joten olin ehkä kuitenkin polttanut aina sen yhden liikaa. Silmäni räpsähtivät auki ja käänsin päätäni katsoakseni Juhaa, vaikka takaraivoni hieroutui paskaista seinää vasten. "Kiitti", sanoin sille ja se hymyili osittain. Sen suupielet värähtivät tupakan ympärillä ja halusin suudella sitä.

Seisoimme vierekkäin ja minusta tuntui, ettemme vielä koskaan olleet olleet niin kaukana toisistamme. Sakari oli ollut lähiaikoina ainoa pysyvä asia elämässäni ja välillä mietin, miten kauan se tulisi olemaan niin. Kun välillä katsoin sitä silmiin, en tiennyt kumpi meistä voisi luvata elävänsä pidempään.

"Ei mitää, mä toivoinki et sä... tai siis, me tullaan pakettina Amandan kans tästä eteenpäin. Kyllä sä sen tiedät", sanoin hiljaa ja laskin toisen käteni Juhan hartialle. Se nojautui reittäni vasten ja annoin käteni kietoutua sen niskaan silittäen miehen solisluuta. "Mä tiedän. Ja mä yritin vähän niinku näyttää, että se on ihan okei", Juha sanoi ja naurahti sitten. "Jos mun lapsuuden kehdon tuominen ei vielä asiaa kertonu tarpeeks selkeesti." "Haluatko sä lapsia?" kysyin vakavalla sävyllä. "En mä tiedä. Tai no, oon mä sitä aina joskus miettinyt, varmaan kaikki on, mut en oo vielä kokenut palavaa halua päästä isäksi", Juha vastasi, se joi kahvistaan ja kiirehti sitten jatkamaan. "Mutta ei se haittaa mua, että mun miesystävällä on lapsi tai muuta. Kyllä mä pidän niistä, koska kyllähän niistäkin ihmisiä kasvaa."

"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."

Jyväskylän energisin punkrock-bändi Ambivalenssi heittää keikkoja tiiviillä tahdilla pitkin Keski-Suomen baareja. Tintin, Nasun, Kissen ja Peuran ryhmädynamiikka on hyvin ainutlaatuista ja tiivis ystävyys yltää myös treenikämpän ulkopuolelle. Bändihommat on aina ollut tarkoitus pitää vapaana ihmissuhdesotkuista, mutta Kissen ja Peuran välillä kipinöi, ja Nasu kirjoittelee lauluja, joiden kohteesta Tintillä ei ole hajuakaan.

Välillä musta edelleen tuntui, etten mä ansainnut sitä. Etten mä ansainnut sellaista kuin se, että se oli mulle liian hyvä, enkä mä ollut puoltakaan. Vaikka mä tiesin, että mä ansaitsin. Ja me ansaittiin olla näin - me ansaittiin olla näin vitun rakastuneita, me ansaittiin olla edelleen näin täynnä sähköä. Mä tiesin. Me ansaittiin olla onnellisia. * * "Ole hiljaa ja pidä mua kädestä" -lyhäri(t?)

Mitä sitten, vaikka hän tuleekin uniini joka yö yhtä säkenöivän kauniina kuin ensimmäinen auringonvalon pilkahdus rankkasateen jälkeen. Mitä sitten, vaikka unissani hän suutelee minua pehmeästi taivaan maalatessa sateenkaaren yllemme kaikkine väreineen. Mitä sitten, vaikka hänen pienikin kosketuksensa saa koko kroppani kihelmöimään tavalla, jota poikaystäväni ei ole ikinä saanut aikaan. Ei se tarkoita mitään. Se oli vain hetken mielihäiriö. Sen on pakko olla. *** Tarina sisältää päihteitä, kiroilua sekä seksuaalisia kohtauksia. Älä lue, jos nämä ahdistaa tai koet olevasi liian nuori sellaiseen! PS : Omistan kaikki oikeudet kirjaani, joten ethän ole inhottava ja kopioi tekstejäni! PPS : En omista oikeuksia käyttämiini kuviin, kaikki on Pinterestin syövereistä kaivettuja.