Uskon Ohella

Mielessäni välähtivät äkillisesti ne jäänsiniset silmät, joiden katsetta ei yksinkertaisesti pystynyt tulkitsemaan ja tunsin sen kihelmöivän kosketuksen ihollani uudestaan.
Niihin silmiin olisi voinut uppotua koko loppupäiväksi, tuntea sen niistä huokuvan sinertävän kylmyyden, joka sai vilunväreet juoksemaan selkäpiitäni pitkin.
Janosin hänen kosketustaan uudestaan, vaikka tiesin ettei se ole soveliasta. Ei minun kaltaiselleni. Ehkä olisi aika herätä harhakuvasta.

Miten kaikki saattaakaan lähteä menemään aivan eri suuntaan kuin on odotettu. Aivan liian äkkiä.