Viimeinen sivu

"Kotona kaikki on levällään. Pöydällä on sytkäri, sellainen auringossa haalistuneen liilan värinen, ikivanha suolasirotin ja kauheasti papereita. Lähinnä kai laskuja."

"Yöllä on pakkasta, ja ikkunat huurtuvat reunoista. Kuun valo valaisee rumaa suolasirotinta kädessäni. Suolaa on levinnyt pöydälle, mutta se ei haittaa. Enemmän suola silmissäni haittaa."

"Suolasirottimesta on jäänyt jäljelle vain pastellisen keltainen kansi. Loput siitä on sekoittunut makunsa menettäneen suolan keskelle. Minä olen se sirotin."

Autokolarista selviäminen on varmasti yksi onnellisimmista ikävistä asioista. Kun on käynyt kuoleman kielissä ja palaa takaisin... onhan se hienoa.
Mutta siihen liittyi minun kohdallani muutakin kuin pelkkä onnekas selviytymistarina. Pelastuin kolarista, mutta en koskaan oikeasti selvinnyt siitä.
Ja pian ihmiset tulevat toivomaan, että olisin kuollut sinne autoon. Kukaan ei jaksa mykkää, kummallisesti itsetuhoista ongelmanuorta kovinkaan kauaa.
Enkä kyllä jaksa minäkään.