Alempiarvoinen

"Et saa lähteä!" kuulu Rosen itkun tuhertunut ääni takaani. Käännyn häneen päin ja halaan häntä. "Lupaan että palaan elävänä, et joudu näkemään sielutonta ruumistani, tai itkemään haudallani. Näet minut elävänä, ja ehkä jopa iloisena", sanon ja irrottaudun Rosesta.

Hei, olen Jennifer Gwendell. Olen 16 vuotias, ja asun Lontoossa. On vuosi 3019 23 huhtikuuta. Minun perheeseeni kuuluu 13 vuotias pikkusiskoni Rose, äitini Ellen ja isäni Alex. Minäpä kerron vähän Euroopan historiasta. Noin 500 vuotta sitten alkoi pikkuhiljaa nälänhätä. Pääkaupungit varastoivat ruokaa, ja jakoivat sitä pääkaupungeissa asuneille. Kun taas muualla nähtiin nälkää, jonka takia yhtäkkiä alkoi melkein kaikissa Euroopan maissa kauhea sisällis-sota. Englannin presidentti keksi, että pääkaupungit voisivat yhdistää voimansa, jolloin he voittaisivat. Ja niin he tekivätkin. Sen seurauksena kapinalliset eli nykyään alempiarvoiset hävisivät sodan. Ja koska Englannin presidentti keksi sen, niin Lontoosta tuli koko Euroopan keskipiste. Ensin he vain auttoivat siivoamaan sodan tuhoja, ja sitä myöten nykypäivään me olemme pääkaupunkilaisten omia palvelijoita. Ja sana alempiarvoinen tulee siitä, että meillä on paljon pienemmät ja yksinkertaisemmat kodit. Paljon yksinkertaisemmat ja rumemmat vaatteet, (tai se on minun mielipiteeni vaatteista) ja muutenkin paljon vähemmän oikeuksia. Me lopetamme koulun 12 vuotiaina, jonka jälkeen meistä tulee luultavasti palvelijoita, talonmihiä tai siivojia. Noin 85% meistä on niissä töissä. Kun taas 15% meistä on joissain muissa töissä kuten kampaajan avustajana. Mutta niissä töissä pitää käydä lisäkursseja, jotka maksavat ekstraa. Voimme irtisanoa itsemme, mutta harvoin käy niin. Saamme työstä hiukan palkkaa, jolla elätämme itsemme.

Toivottavasti tää kiinnostaa sinua joka eksyit lukemaan. Alkuteksistä tuli vähän pitkä heh.