-Eli, sä muutit Espanjasta? kysyin, vaikka olin harvinaisen perillä asiasta. -Joo. Isä halus muuttaa töiden perään. Äiti vaan seurasi sitä ja mä siinä mukana, Adrían vastas. Mä tykkäsin sen aksentista. Huomasin haikeuden sen äänessä kun se puhu sen isästä. Avasin suuni ennen kuin ehdin miettiä enempää. -Eiks teillä oo hyvät välit? Adrían selvästi mietti pitkään ennen kun se vastas. -Ei, se sano ja jatko: -Se ei oikeen hyväksy mua. Eemil on 17-v poika, jonka elämänhalu on pitkään ollut laskussa. Mitä tapahtuu, kun Espanjasta muuttanut pirteä Adrían saapuu pojan elämään?