Särkynyt Kiara pakenee maailmaa hukuttamalla itsensä, mutta itsemurhayritys johtaakin kirjaimellisesti aivan uuteen maailmaan.
Maailmaan, mitkä ovat täynnä niitä satuolentoja joita luettiin kirjoista ja monta muuta oliota jotka voisi luetella ihmisenä avaruusolioiksi. Onko tämä taivas? helvetti? vai toinen ulottuvuus? Voiko Kiara luottaa henkilöihin jotka väittävät tuntevansa hänet?
Voiko Kiara luottaa enään itseensä kun edeltävän elämän muistot tulevat pätkitellen hänen muistiin? Samalla hänen pitäisi saada selville minne hän kätki iki sydämen ja pelastaa satoja tuhansia planeettoja jotka ovat suuren noidan korruptoimana. Vai onko hän vain menettänyt järkensä?
Se selviää vain seuraamalla hänen tarinaansa...
***
"Huhuu?" hän huhuili. Ei ole varmaan hyvä idea, Kiara ajatteli.
Hän keräsi tarpeeksi rohkeutta, ja käveli pehmeälle maalle. "Olenko minä... kuollut?" hän puhui itsekseen.
"Kuollut et ole, mutta olet saattanut menettää järkesi kun puhut itseksesi"
Kiara kiljaisi ja pudottautui pyllylleen maahan. Hän kääntyi katsomaan henkilöä joka juuri puhui, mutta huomasi vain mustan pupun puun kannolla.
"Älä katsoa minua tuolla tavalla, ihan kuin et olisi koskaan nähnyt puhuvaa jänistä", Pupu nosti kuonoaan ylpeästi.
Mitä ihmettä täällä tapahtuu?