Story cover for Hidden by aadaalina
Hidden
  • WpView
    LECTURAS 1,146
  • WpVote
    Votos 56
  • WpPart
    Partes 3
  • WpView
    LECTURAS 1,146
  • WpVote
    Votos 56
  • WpPart
    Partes 3
Continúa, Has publicado nov 19, 2017
Juoksin kovaa. Kovempaa kuin olin ikinä juossut. Vilkuilin taakseni ja tunsin kuinka hän lähestyi minua. Lihakseni olivat väsyneet, todella väsyneet. Yhtäkkiä tunnen kuinka kädet olivat ilmestyneet vyötärölleni ja vetäisivät minut maahan päällensä. 

"Sainpas sinut kiinni." Hän kuiskasi korvaani, saaden väristykset kulkemaan kehoni läpi. Käännyin hänen päälleen niin, että näin hänen kauniit silmänsä. Sitten kuiskasin: "Vain koska minä annoin." ja laskin huuleni hänen huulilleen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Madison Diendonnè elää normaalia teinitytön elämää, mutta kaikki muuttuu, kun hän saa tietää totuuden sukunsa historiasta. Eikä elämä helpotu yhtään sillä, että Madison tapaa salaisuuksia täynnä olevan pojan, joka vetää häntä kummasti puoleensa.
Todos los derechos reservados
Regístrate para añadir Hidden a tu biblioteca y recibir actualizaciones
O
#126finnish
Pautas de Contenido
Quizás también te guste
IV Legendaa XVIII Kapinallista de seljapensas
25 partes Continúa
Neulastassu on tavallinen Varjoklaanin oppilas, jolla on suuria unelmia. Mutta kaikki ei kuitenkaan aina mene niinkuin pitäisi. Maailma tuntuu kääntäneen selkänsä hänelle, kun tämä kuvittelee jotenkin tulleensa hulluksi alkaessaan kuulemaan ääniä päänsä sisällä koulutuksensa viimeisinä kuina. Jotain outoa on todellakin tekeillä, tämä ei todellakaan ole normaalia. Kummastuneena Neulastassu yrittää selvittää ongelmaansa, tuloksetta. Kukaan ei kuuntele, kaikki vain tuhahtelevat, kunnes eräs pötypuheista tunnettu klaaninvanhin esittää teoriansa hänelle. Naaras saa soturiksi tultuaan kovan tehtävän harteilleen, mutta oliko kaikki sittenkään sen toteuttamisen arvoista? Samoihin aikoihin eräällä Tuuliklaanin pennulla, Sammakkopennulla ilmenee samanlaisia ongelmia. Hän kuitenkin luulee kaiken olevan vain normaalia, joten ei jaksa välittää, kunnes on liian myöhäistä. Hän huomaa kehonsa liikkuvan ilman hänen käskyjään ja puhuvansa hulluja, vaikkei itse tee sitä. Hän ei voi tehdä asialle enää mitään, peli oli jo alusta asti hänen osaltaan menetetty. || Kirja ei suoranaisesti ole jatkoa kirjalle "Emoton Pentu", mutta aikajärjestyksessä tämä kirja on kuitenkin sen jälkeen. Tässä käsitellään samoja hahmoja, ja saattaa sisältää juonipaljastuksia aiemmasta kirjasta. || •Soturikissat fanfic• Kirja perustuu Erin Hunterin kirjoittamaan kirjasarjaan Soturikissat. Hahmot, kartta ja juoni ovat kuitenkin itsekeksimiäni, joten ei kopiontia kiitos! :) Aloitettu: 22.08.2020 Tauotettu: 26.09.2021 Lopetettu: --.--.---- • Best rankings: #1 soturikissat #1 sk #1 warriorcats #1 kissat #1 cats #7 fantasy #9 fantasia • //Kiitos @_lottaas avusta kannen inspiraation löytämisessä, myös kaikki muut kekkä on auttanut nimissä, ne käyttäjät on kyseisten lukujen kommenteissa :3\\
Perillisen kirous de Ruskansusi
57 partes Concluida
Kulkija 1 "Koko elämäni olen tiennyt, että minä kuolen ja siskoni elää" Veri valui pitkin käsivarttani. Syvä viilto puski lisää ja lisää verta vaalealle paidalle. Hiha oli revennyt ja tihkui jo punaista. Täristen peräännyin puuta vasten. Adrenaliinin tuoma rohkeus oli tiessään ja jätti jälkeensä vain kauhua. Pyyhin kasvoni verettömään hihaani. Nyt siinäkin oli verta. Paitsi ettei se ollut minun vertani. Mel pudotti miekan. Jotenkin metallinen kalahdus olisi ollut lohduttavampi kuin se raskas tömähdys, joka kuului, kun terä putosi pehmeälle metsämaalle. Kalahdus olisi ollut tuttu ääni harjoituskentältä. Nyt ääni vain korosti sitä, kuinka hukassa me olimme. Olisin voinut sulkea silmäni ja kuvitella, että Carim nousisi maasta ja astelisi luokseni kehumaan taitojani, kuten yleensä. Sen sijaan vain katsoin kuollutta sotilasta ja olin sentään iloinen siitä, ettei se ollut Carim. Tosin eihän sillä enää ollut väliä. Metsä oli hiljentynyt. Ehkä se tiesi kuoleman astuneen mailleen. Ehkä kaikki elävä oli paennut, kun taistelu täällä oli alkanut. Suljin silmäni. En katsonut tapettua miestä. En katsonut hänen kuolleita, tyhjiä silmiään tai revennyttä sotilasasuaan. Minä vain hengitin, kunnes uskalsin astua kauemmas puusta omille jaloilleni ja katsoa siskoani. Hän oli sotkeutunut mutaan ja silmät punersivat kyynelistä. Katseemme kohtasivat. Emme rientäneet halaamaan toisiamme ja itkeneet yhdessä. Ei sellaisessa olisi ollut järkeä. Ei se pelastaisi meitä eikä korjaisi sitä sidettä, joka oli rikottu väliltämme jo vuosia sitten. Sen sijaan me vain katsoimme toisiamme ymmärtäen hiljalleen yhden asian: Me olimme elossa. Kirjoitettu: 5.9.2023-21.12.2025 Julkaistu: 10.11.2023 - 30.12.2025
Quizás también te guste
Slide 1 of 10
The Kinglor's Harmony cover
IV Legendaa XVIII Kapinallista cover
Rose Kuroi ja Musta ruusu (Valmis.) cover
Mitä jos Tulitähti ei olisi tullut metsään? cover
Kosken reunalla cover
Perillisen kirous cover
Rose Kuroi ja Legendan Paluu cover
Ævintýr cover
Trust / Luottamus cover
Lohikäärmeen valssi cover

The Kinglor's Harmony

4 partes Continúa

Just random short stories about my na'vi oc, Meoania! Her name means harmony/ living one with nature in na'vi! {if you want to know about her lore, go check out my vid on tiktok, my user name is @_m0untain_b4nshee_ the lore is a bit outdated, but i will most likely redo it}