"Se oli kohtalon kĂ€sikirjottama." "Ai uskotko sĂ€ kohtaloon?" katson tĂ€tĂ€ hieman epĂ€illen. "Jotkut asiat on vaan niin ihmeellisiĂ€ ja sattumanvaraisia, ettĂ€ kohtalo on ainoa jĂ€rkevĂ€ selitys." Tuo on kyllĂ€ totta. MitĂ€ ihmettĂ€ minĂ€ teen Olivian asunnossa lauantai-iltana? Miten on mahdollista, ettĂ€ juttelen juuri hĂ€nen kanssaan kohtalosta. Eilen en tiennyt työstĂ€ vielĂ€ mitÀÀn ja nyt olen tĂ€ssĂ€ tilanteessa. "ElĂ€mÀÀ ei kestĂ€ jos ei usko ylempÀÀn voimaan, joka on kirjoittanut kaiken jo valmiiksi. On helpompaa jatkaa eteenpĂ€in kun tietÀÀ kaikella olevan jokin tarkoitus." tyttö virnistÀÀ. Kohautan olkapĂ€itĂ€ni rikkomatta katsekontaktiamme. Jos ihmisen sielun olisi mahdollista nĂ€hdĂ€ silmien kautta, olisin jo syvĂ€llĂ€ Olivian sisimmĂ€ssĂ€. Miten toisen silmĂ€t voivatkin kiehtoa ja sanoa niin paljon olemalla hiljaa. "Mihin sĂ€ uskot, Aleksandra?" ***** ËËË Some journeys take us far from home. Some adventure lead us to our destiny.'ËË
Mais detalhes