On vaikeaa elää kun luulee että kukaan ei välitä sinusta... kaikki mitä syö, sitä on vaikea niellä kun kurkussa tuntuu karhealta kuin itku olisi tulossa mutta ei ole mitään aihetta siihen paitsi elämä. Joka ilta kun kuulen että äiti tulee kotiin baarista lukitsen oveni....en voi elää näin...miksi en voi elää onnelisesti niin kuin tavalliset lapsetkin, hymy suussa, nauraen, iloiten. Kaikki on paskaa....saisinko edes äitini kaivettua masennuksen kuopasta ylös raittiuteen.
"Pitäskö mun sanoo että oot elämäni valo ja sydämeni palo, vai riittääkö vaa, että oot oikeesti ihmeellinen."
_______________________________________
Ajattelin aloittaa tälläsen tarinan ja tää ois ihan perus teinielämä draamaa ja rakkauttaa ja vihaa ja mitä näitä nyt on.
Tää on tosiaan eka tarina mitä kirjoitan niinku ikinä, mutta yritän tehä tästä mahdollisimman kivaa ja realistista luettavaa.
Tarina pitää sisällään
-Kiroilua
-Päihteitä
-Väkivaltaa
-Ongelmia
-Huonoa läppää
Kaikki kuvat ovat Pinterestistä!