Kuuntelin hänen rauhallista hengitystään. Katsoin hänen kasvojensa piirteitä. Hänen huulensa olivat hieman raollaan. Mieleni teki niin kovasti suudella häntä siinä, mutta en uskaltanut. "Mä rakastan sua." Kuiskasin lopulta hiljaa. "Mäkin rakastan sua." Kuulin vielä hiljaisemman kuiskauksen. Siirsin katseeni katseeni hänen kinuskin värisiin silmiinsä, jotka olivat auki. Hymyilin hänelle. ~~ Kaksostytöt Bea ja Zoe muuttavat Dohasta, Qatarin pääkaupungista Norjan pikkukylä Troforsiin. Siellä he tapaavat kaksospojat. Syttyykö heidän välilleen mitään kaverisidettä vahvempaa? ~~ VAROITUS, ei sisällä järkevää juonta, jos edes ollenkaan. Kirjoittelen mitä lystään ja jatkan kunnes kyllästyn. Kommentoiminen vaapaata (plz sanokaa jotai edes en mä pure) mutta älä loukkaa muita. Kansikuva on kokonaan omani. Älä siis kopio (haha ihan ku joku sitä haluais kopioida ku ei se oo kovin hieno tai taiteellinen)