Missä en ole

Ne hetket joina rakastuin häneen aina uudestaan ja uudestaan, ja se hetki, kun tajusin hänen jo menneen ulottumattomiini.

Himmeänsinisessä yössä
sateen solistessa kadun asfalttiin
havahdun niin polttavaan ikävään,
että tahtoisin olla kuollut,

kun kaikki minussa huuta,
miten olisi voinut olla,
ja ohitseni liukuvat tyhjinä
elämän ruhtinasyöt;

Juna vapisee jalkojen alla,
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa, kamelin varjo kuvastuu erämaan taivasta vasten,
huulilleni syöpyy hiekan suolainen maku,

ja minä tiedän, että ainoa kotini
on jyrisevä asemahalli
juuri ennen pikajunan lähtöä,
ja että minua odottaa aurinko ja meri siellä, missä en ole,

aina siellä, missä en ole.
Mika Waltari; Sininen yö