"Rakkaus on lumivalkoinen, on kaunis niinkuin hanki helmikuisten aamujen, voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois, vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois."
Vuosi 2016, tarkalleen ottaen joulu, oli surullista aikaa. Alinan edesmennyt veli Lee kuoli. Ei missään traagisessa auto kolarissa, vaan tappaen itsensä. Alinan elämä on vaikeaa, äiti on alkoholisti, isää ei ole ikinä tavannutkaan ja veli on vetänyt keinuun. Ei mikään unelma elämän tilanne.
Tilannetta pahentaa se ettei Alinalla ikinä ole ollut veljensä lisäksi ketään kelle puhua. Vaikka jääkiekko joukkueen kaverit ovat mukavia, eivät he tiedä mitä prosessia tuo käy läpi elämässään.
Seuraako Alina veljensä Leen jälkiä hautaan vai saako joku tuon surullisen tytön pään kääntymään.
~Lainaus tekstistä~
Istuskelimme penkillä ja kerroin Ollille alusta alkaen, mitä oli tapahtunut. Olli lohdutti minua ja nojauduin häntä vasten. Minut valtasi turvallinen tunne. Juuri päinvastainen tunne kuin vielä puoli tuntia sitten. Nostin pääni Ollin olkapäältä pois ja katsoin häntä silmiin. Hänen silmänsä lumosivat minut. Ne olivat todella kauniit. Tuojitin hänen silmiään ja hän minun. Pian tunsin hänen lämpimän kätensä poskellani. Hän pyyhki kyyneleeni.
kiroilua aika paljo
seksuaalista ahdistelua
ällösöpöjä kohtauksia;)
huom! Tarina on keksittyä!
Merrkais tosi paljo jos lukisit💕