Verivalhe

"Olen käynyt mullan alla. Tuntenut maan täyttävän minut kaikkialta, ollut liian lähellä itseäni tavalla, jota en koskaan enää tahdo kohdata. Ja joudun silti kohtaamaan. Sota ei sovi minulle, inhoan sen turhuutta, inhoan syitä sen takana. Inhoan niitä äänekkäitä ihmisiä, jotka nauraen ampuvat toisiaan ja kuvittelevat sen olevan ainoa oikea tapa elää. Niitä, jotka maalaavat siitä todellisuutensa. Sellaiset ihmiset pitävät kovin paljon melua, mutta eivät omista lainkaan värejä. En osaa kuvitella heitä muuhun kuin harmauteen."

Verirutto ja sen mukanaan tuoma hulluus riivaavat ihmisiä kautta Eurooppaa. Rosencranzin valtio Saksan kupeessa on ainoa maa, joka ei ole vielä saanut ylleen tartuntaa. Vampyyreista kuiskitaan, mutta lääkkeestä käytävässä sodassa on vain ihmisiä. Kaaoksen keskeltä Kaspar löytää itsensä puolustamassa maataan. Sotatantereelta hänet riuhtaistaan mukaan yön maailmaan, josta hän ei tiedä vielä mitään.

Mikä kaikki tekee meistä sen, keitä olemme? Kuinka kauas itsestään voi irtautua? Verivalhe käsittelee paitsi vampyyreita ja ihmisiä, myös sotaa ja minuutta, ihmisen syvimmälle haudattua ydintä.

---

Kirjoittajan huomautus: Verivalhe on spekulatiivista fiktiota. Sen tapahtumilla ei ole todellista yhteyttä toiseen maailmansotaan eikä sitä pidä lukea historiallisena kertomuksena. Se vain hyödyntää toisen maailmansodan miljöötä.