Tarpeeks täydellinen

Käännyin hitaasti takasin miehen puoleen ja katsoin tätä hieman ujona ja pohdin mitä hänelle sanoisin. Tuo mies näytti jostain todella tutulta mutta en saanut päähän missä olin hänet aikaisemmin nähnyt.
Miehellä oli ihan metsän vihreät silmät ja ne kyllä vangitsi minun huomion. Ai että, olipas tolla miehellä todella ihanat silmät! Olisipa minullakin.

"Veikö kissa kielesi?" Mies kysyi kun en saanutkaan sanaa suusta.

"E-ei m-mä vaan..." yritin saada sanoja suusta mutta siitä ei tahtonut tulla mitään. Punastuin rajusti sanasönkötyksestä ja käänsin katseeni jalkoihini.

"Hei, ei se mitään. Musta on itse asiassa ihan mielettömän söpöä kun sinä punastut" mies hymyilee minulle ja käännän taas katseeni häneen.

"N-niikö?" Kysyn. Olin hieman ihmeissäni että ylipäätänsä puhuin tälle miehelle. Yleensä en uskaltanut sanoa tuntemattomille paljon mitään.

"Juu. Ja usko minua kun minä sanon että sinä olet söpö. Ja minä olen niitä naisia paljon elämäni aikana nähnyt.

"Sitä mä en epäile. Sä näyttääkin semmoselta jolla on voinut olla paljon naisia elämässä" sain sanottua.

"Mikä saa sinut sanomaan niin? Siksi koska olen kuuluisa vai?"

"Ai oletko sinä kuuluisa?" Kysyin hämmentyneenä. Keskityin vain hänen täydellisin kasvon piirteisiinsä kunnes tuo jumalainen mies herätti minut pilvilinnastani avaamalla suunsa.

"Joo olen" tuo hymyili minulle uudestaaan ja ojensi minulle kättään. "Harry" tuo sanoi.

"Carly" sanoin ja tartuin Harryä kädestä.