Lumi tuli sinä vuonna aikaisin

Kipu oli sanoinkuvaamatonta, kun hän liikautteli tikaria pienin nykäyksin olkavarressani. Ohut terä sahasi syvemmälle lihaani, enkä voinut hiljentää kivun parahduksia, kun yritin hengittää tuskan läpi.
"Minä voin aiheuttaa sinulle niin paljon kipua", hän sanoi hiljaa, pehmeästi. Vaarallisesti. "Soita hänelle. Soita Noahille."
Minä tiesin, miksi hän oli valinnut minut. Hän kuvitteli minun olevan heikko, ihminen kun olin. Hän oletti minun murtuvan helposti, sillä minulla ei ollut ihmissusien järkkymätöntä lojaaliutta.
"Painu helvettiin", sylkäisin hänen kasvoilleen, vaikka minua pelotti hirveästi.
Mutta minä olin vahva. Minun täytyi olla.

***

Susien yhdeksäntoistavuotinen elämä ei ole ollut kovin ruusuista, mutta kun ihmissusilauman Alfa eräänä työpäivänä leimautuu tyttöön, vaikeudet vasta alkavat.

Kaikkien henget ovat uhattuina kun lauma saa vanhan vihollisen kimppuunsa, ja samassa syssyssä saavat niin Susien tunteet kuin vanha elämäkin kyytiä. Enää ei eletä ihmisten maailmassa, ja aivan uudet säännöt sitovat häntä.

Taisi olla kohtalon ivaa, että Noahin piti pilata orastavan suhteen alku kidnappauksella. Ei tainnut tehdä ihan sellaista ensivaikutusta kuin tottelevaisuuteen mieltynyt Alfa ajatteli, sillä Susie on ihminen ihmisen mielellä, tunteilla ja tottumuksilla.

Tunteet roihuavat, menneisyys paljastaa itsensä, ja jokaisella valinnalla on seurauksensa.