Kipu oli sanoinkuvaamatonta, kun hän liikautteli keihästä pienin nykäyksin olkavarressani. Ohut terä sahasi syvemmälle lihaani, ja vingahtelin kimeästi hengitykseni muuttuessa nopeaksi ja pinnalliseksi.
"Minä voin aiheuttaa sinulle niin paljon kipua", hän sanoi hiljaa, pehmeästi. Vaarallisesti. "Soita hänelle. Soita Noahille."
Minä tiesin, miksi hän valitsi minut. Hän kuvitteli minun olevan heikko, ihminen kun olin. Hän oletti minun murtuvan helposti, sillä minulla ei ollut ihmissusien järkkymätöntä lojaaliutta.
"Painu helvettiin", sylkäisin hänen kasvoilleen, vaikka minua pelotti hirveästi.
Mutta minä olin vahva. Minun täytyi olla.
***
Susien yhdeksäntoistavuotinen elämä ei ole ollut kovin ruusuista, mutta kun ihmissusilauman Alfa eräänä työpäivänä leimautuu tyttöön, vaikeudet vasta alkavat.
Kaikkien henki on uhattu kun lauma saa vanhan vihollisen kimppuunsa, ja samassa syssyssä saavat niin Susien tunteet kuin vanha elämäkin kyytiä. Enää ei eletä ihmisten maailmassa, ja aivan uudet säännöt sitovat häntä.
Taisi olla kohtalon ivaa, että Noahin piti pilata orastavan suhteen alku kidnappauksella. Ei tainnut tehdä ihan sellaista ensivaikutusta kuin tottelevaisuuteen mieltynyt Alfa ajatteli, sillä Susie on ihminen ihmisen mielellä, tunteilla ja tottumuksilla.
Tunteet roihuavat, menneisyys paljastaa itsensä, eikä keneenkään voi enää luottaa, sillä kaikella on seurauksensa.
***
#1 - fantasia 25.5. - 25.7.2020
#3 - infinnish 15.7.2019
Alyssa on niitä erillaisia, joihin ei uskota. Hän puoliksi susi ja puoliksi ihminen, puoliksi hirviö. Hän siitä ylpeä, mutta toisaalta inhoaa sitä.
Hän kaipaa ihmistä, joka oli hänelle liian tärkeä.
Hänkin oli puoliksi hirviö.
Alyssa vihasi koulua, jonne hän joutui, mutta se pelasti hänet. Uudet ystävät eivät ole aina huono juttu.