Peili - Luku 1

Kevyt tuulenvire kävi ikkunasta. Se tarttui hiuksiini ja leikitteli niillä hetkisen. Sipaisin vielä viimeisen kerran ripsiväriä luonnostaan pitkiin ja kaareviin ripsiini. Vilkaisin peiliin tarkastaakseni lopputuloksen. Pelästyin peilistä heijastuvaa kuvaa. Sieltä katsoi tyttö, jonka hiukset olivat tuhannen takussa, ripsivärit valuneena poskilla ja kaulalla, elämänhalu silmistä sammuneena. Hätkähdin ja vedin sirot sormeni hiusteni lomasta, kuin kammaten niitä. Vastaan ei tullut takun takkua. Hiukseni olivat kiiltävät, sileät ja suorat, kuten oli tarkoitus. Salama välähti ulkona. Samanaikaisesti peiliin alkoi ilmestyä kirjaimia. Kuin huulipunalla kirjoitettuja. Mutta se ei ollut mahdollista, eihän huoneessa ollut muita minun lisäkseni, enkä minä tahrisi peiliäni huulipunalla.
"Ispilua Atea Da" peilissä luki.
"Ispilua Atea Da" huuliltani pääsi kuin huomaamatta. Kuiskaus jäi ilmaan leijailemaan. Muutaman sekunnin kuluttua, joka tosin tuntui ikuisuudelta, peiliin tuli särö. Se alkoi laajenemaan, ja laajeni laajenemistaan, kunnes peilissä oli särön muotoinen aukko. Silmäni sokaistuivat sieltä loistavasta valosta, selkäni taipui kaarelle, ja peili alkoi vetämään minua puoleensa. En vastustellut. Se ei edes käynyt mielessäni, niin levolliselta minusta tuntui. Tuntui, kunnes olin vetäytynyt ikään kuin peilin sisälle. Päässäni jysähti, ja kaikki pimeni.