Mitä meille jäi

Amanda tosiaan rakasti elämäänsä, kotiaan, miestään, työtään. Hän eli unelmaansa, jota oli halunnut pikkutytöstä lähtien. Kaikki oli kohdallaan, enemmän kuin kohdallaan. Hän oli suunnitellut häitään jo vuoden, kohta olisi aika sanoa "Tahdon" ja sinetöidä hänen ja Valtterin liitto.

Amanda hymyili mielessään, koska kaikkien sanoista ja puheista huolimatta, tämä suhde oli kestänyt läpi teinivuosien. Se oli kestänyt monet riidat ja yhtä monet sovinnot. Ja nyt oli aika näyttää se kaikille, todistaa, että vielä löytyi niitä ihmisiä, jotka todella pysyivät yhdessä..

Teininä aloitettu suhde ei ole helppo. Sen pitää kestää kaikki kasvun vaiheet ja joskus kaksi ihmistä kasvaa erilleen, vaikka sitä ei tahtoisi uskoa. Toisinaan se sattuu ja toisinaan se on helpottavaa. Joskus yllättävät asiat poikivat hyviä asioita ja toisinaan asioiden on tapana järjestyä, mutta ei sillä tavalla kuin niiden itse haluaisi.

Mutta mitä Amandan ja Valtterin suhteelle tapahtuu. Kestääkö se vielä kahdeksan vuoden päästä ja pääsevätkö he sanomaan toisilleen "Tahdon".

"Rakastuin
Kosit
Suostuin
Olin onnellinen"

Mitä meille jäi, on kertomus elämästä, ensirakkaudesta, se on pieniä hetkiä siitä ihanasta kuplasta, jonne osa ihmisistä voi sulkeutua.
Se on myös muisto, aivan oikea ja todellinen, hieman kaunisteltu.

// Ethän kopio