Sätkä kiertää. Tulee toiset, kolmannet, neljännet ja viidennet hitit. Joku kääntää uuden sätkän, joku kyhää piipun. Vanha, virttynyt vaalea punainen sohva muuttuu paloauton punaiseksi silmissäni. Joku lisää ääntä kaiuttimiin. Kaikkia naurattaa niin vitusti, mutta vieras tyttö hymyilee kaikista kirkkaimmin. En huomaa, kuinka pimeä hiipii huoneeseen ja peittää kaiken alleen. Autiotalon ulkopuolella lumi värjää meiltä salaa maat valkoiseksi, mutta mä en edes huomaa. Paljon myöhemmin kotiin lähtiessäni liukastun mustaan jäähän. Kiroan, nauran ja nousen ylös. Sellaista oli aika ennen: nousuja ja nousemisia.