tähtien talo
- Reads 693
- Votes 89
- Parts 41
ahdistusta on vaikea kuvailla ilman sanoja, mutta runot antavat minulle ne ja kokoavat tunteet säkeiksi
2020-2021
All Rights Reserved
#41
runo
Join the largest storytelling communityGet personalized story recommendations, save your favourites to your library, and comment and vote to grow your community.
You may also like
Ajatuksia runojen muodossa
Runoja surusta, ilosta ja jostain siitä väliltä Ei kannata lukee<3 Tai no voit sä jos sua oikeesti kiinnostaa :)
Sanoja joita ei sanottu
Kokoelma tekstiä, sanoja joita ei uskallettu sanoa ääneen. Ei kuiskattu hiljaisuuteen tai huudettu tuuleen. Vuodettiin paperille ja suljettiin suu. Särkyneen sielun palasia, muunnettuna joksikin vähemmän rumaksi, kuin mitä todellisuus on. -A
Melankoliaa, muistoja ja materiaa -runokokoelma
Runoja ilman päämäärää, runoja elävästä elämästä, muistoja menneisyydestä, mietteitä mielen syövereistä. Tervetuloa, kovasti tervetuloa, pimeälle puolelle, salaisuuksien syvyydelle, tunteiden tahdittomuudelle.
Kerro minulle
Ällömakeita tarinoita ja lauluja siitä ihanasta huumasta, joka tulee tavatessa just sen ihanan tyypin ensimmäistä tai vaikka tuhannetta kertaa.
C'est la vie
"I'm not the girl I used to be because she didn't survive. I'm what came after." ~Unknown ~Runoja ja vuodatuksia, joskus ehkä pieniä novellipätkiä. Tälläinen sekalainen paikka tyyliin: irtokarkkipussi. Löytyy suolaista ja makeaa. ~2025 Pitäkäähän hatuistanne kiinni. TW: sisältö saattaa sisältää triggeröiviä aiheita; masennusta yms. (Ja ällösöpöilyä.)
Ametistikiteitä
Ametistikiteitä on rakkausrunokokoelma, joka kuvaa rakkautta realistisen raadollisesti jättämättä mitään pois. Luvassa on menneisyyttä, nykyhetkeä ja ennen kaikkea tulevaisuutta, ihastumista, rakastumista, pelkoa ja lämpöä. "Rakkaus riipii minut riekaleiksi, kristalleiksi; ametistikiteiksi"
Teille, joita vihaan🖤
Teille, joita vihaan, kiitos inspiraatiosta runoihin. Love you all🖤
Kukkiva varjo
"Oon kasannut itteni niistä sirpaleista, joiden keskelle jäin, kun sä lähdit. Ehkä sen takia mä mietin joskus, et jos näkisit mut nyt niin tunnistaisitko, enkä puhu nyt ulkonäöstä, vaan sitä millainen mä olen." Tämä kokoelma ei kaunistele surua, on kipua eri sävyissä, jotka muodostuu sanoiksi. On pelkoa, joka muuttuu rohkeudeksi. On varjoja, jotka kukkivat yllättäen ja sellaisella voimalla, jota ei osaa odottaa. Jokainen runo näyttää sen, että jopa pimeydessäkin voi syntyä jotain kaunista. Lue, tunne ja hengitä. Anna varjon ja valon kulkea suoraan sydämeesi.
Runoja surusta, ilosta ja jostain siitä väliltä Ei kannata lukee<3 Tai no voit sä jos sua oikeesti kiinnostaa :)
More detailsContent Guidelines