Metalliruusuja [kesken]

"En mä oo varma", mä paljastin sille ja se katto mua silmiin ja hymyili mulle, ja sen hymy kerto mulle, että se oli ihan okei.

Että se oli ihan okei, etten tiennyt. Että mulla oli kaikki aika maailmassa pohtia mun omaa identiteettiä. Että loppujen lopuks mun ei välttämättä tarvis ikinä tietää.

Ja samalla sen silmät katso mua vähän merkitsevinä, niin kun se olis tienny, että se oli juurikin se ihminen, kuka oli saanut mut kyseenalaistamaan heterouttani.
Se tarttu mun käteen uudestaan ja me oltiin hetki ihan hiljaa eikä se ollut kiusallinen hiljaisuus.