Olipa kerran vahva verikirous. Olipa kerran poika, joka ei tiennyt olevansa kirottu. Olipa kerran Turmio, jota kirous pojassa ei voinut koskettaa. Yö on 15-vuotias haltiatyttö, joka on aina ollut kuin varjo: Vain puoliksi olemassa, vain puoliksi elossa. Jopa hÀnen siskonsa on sitÀ mieltÀ. Kerrankin hÀnet on huomattu, mutta tÀysin vÀÀrÀllÀ hetkellÀ. HÀnet on siepattu vihollisklaaniin, Kuurametsiin. SiellÀ hÀnet sidotaan punaiseen magiaan vasten hÀnen omaa tahtoaan. EikÀ asiaa helpota se, ettei hÀnen oma klaaninsa, Yöpilvet, muista edes hÀnen olemassaoloaan. Vain sisko ja tÀmÀn tyttöystÀvÀ muistavat hÀnet. Connor on 15-vuotias haltiapoika, joka on vankina KuurametsissÀ. Klanissa, joka vihaa hÀntÀ syvÀsti. HÀn haluaa pÀÀstÀ pois, vapauteen, ja löytÀÀ etsimÀnsÀ. HÀn ei kuitenkaan tiedÀ, mitÀ on etsimÀssÀ. Ainut asia, jonka hÀn tietÀÀ etsimÀstÀÀn asiasta on se, ettÀ tuo asia muistuttaa yötaivaalla hohtavaa hopeista kuunsirppiÀ. SiinÀ on jotain tuttua, mitÀ hÀn ikÀvöi. MitÀ tapahtuu, kun kahden haltian tiet kohtaavat? MitkÀ heidÀn kohtalonsa ovat? Kuka on TÀhtimerkitty Turmio? Miksi verikirouksen uhrit harvoin tietÀvÀt olevansa kirottuja ja miksi kaksi viatonta haltialasta on kirottu? Tervetuloa veren, seikkailujen ja kirousten haltiamannuille! SisÀltövaroitus! Tarina sisÀltÀÀ kuvauksia eri vÀkivallan muodoista. Jos olet herkkÀ, ole varovainen.
More details