Aamuisin nousee aina uusi aurinko

HAAVOITETUT-KIRJASARJAN 2. OSA.

''Juuri sillä hetkellä tuuli löi ihan yhtäkkiä mua vasten niin kovaa, että mä hätkähdin ja horjahdin taaksepäin, tömähtäen istumaan laiturin kylmää ja märkää pintaa vasten. Henkäisin tahtomattanikin hiljaa ja kohotin katseeni taivaanrantaan, jossa alkoi näkyä punaista. Nousevan auringon merkki. Mä tuijotin sitä häkeltyneenä, ja samassa mä tunsin lämmön paitani alla, lämmön sydämessäni sen kylmyyden sijaan, johon olin hetkeksi vaipunut. Sydämeni alkoi lyödä lujempaa, kun mä vain tuijotin sitä punaista auringonnousua. Aurinko nousi. Joku tai jokin oli estänyt mua hyppäämästä ja tahtoi näyttää mulle tämän. Toivonkipinän. Auringon. Aurinko nousi yhä. Aamuisin nousee aina uusi aurinko. Elämä jatkuu ja aamuisin nousee silti aina uusi aurinko. Ne sanat kaikuivat korvissani yhä uudestaan ja uudestaan. Aleksi sanoi aina niin.''

20-vuotias Jasper joutuu kohtaamaan elämäänsä mullistavan kriisin, joka heittää hänet hirvittävään kurimukseen, eikä mikään ole enää ennallaan. Jopa ystävyys ja veljeys, jotka ovat aina olleet Jasperille elintärkeitä, mutta ennen kaikkea tuttuja ja turvallisia, muuttavat muotoaan, kun niidenkin perustus romahtaa. Jasperin kohtaaman kriisin väkivaltaiset järistykset tuntuvat jättävän jälkeensä vain jäätävää kipua ja yönmustan menneisyyden varjon, joka peittää kaiken alleen. Lopulta sen kaiken pimeyden keskelle alkaa syttyä pieniä valonpisaroita, ja Jasper oppii hymyilemään läpi kyynelten. Hän löytää uusia ystäviä ja kokoaa näiden avulla tunteidensa palapelin, jonka osat ovat aina olleet vähän levällään. Veljeys ja ystävyys, jotka ovat aina olleet Jasperin elinehto, ovat sitä vielä entistäkin enemmän, sillä Jasperin sielunveljet, niin uudet kuin vanhat, toimivat enkelinä olkapäällä matkan varrella ja muistuttavat häntä, että aamuisin nousee aina uusi aurinko.