57 parts Complete Kulkija 1
"Koko elÀmÀni olen tiennyt, ettÀ minÀ kuolen ja siskoni elÀÀ"
Veri valui pitkin kÀsivarttani. SyvÀ viilto puski lisÀÀ ja lisÀÀ verta vaalealle paidalle. Hiha oli revennyt ja tihkui jo punaista. TÀristen perÀÀnnyin puuta vasten. Adrenaliinin tuoma rohkeus oli tiessÀÀn ja jÀtti jÀlkeensÀ vain kauhua.
Pyyhin kasvoni verettömÀÀn hihaani. Nyt siinÀkin oli verta. Paitsi ettei se ollut minun vertani.
Mel pudotti miekan. Jotenkin metallinen kalahdus olisi ollut lohduttavampi kuin se raskas tömÀhdys, joka kuului, kun terÀ putosi pehmeÀlle metsÀmaalle. Kalahdus olisi ollut tuttu ÀÀni harjoituskentÀltÀ. Nyt ÀÀni vain korosti sitÀ, kuinka hukassa me olimme. Olisin voinut sulkea silmÀni ja kuvitella, ettÀ Carim nousisi maasta ja astelisi luokseni kehumaan taitojani, kuten yleensÀ. Sen sijaan vain katsoin kuollutta sotilasta ja olin sentÀÀn iloinen siitÀ, ettei se ollut Carim. Tosin eihÀn sillÀ enÀÀ ollut vÀliÀ.
MetsÀ oli hiljentynyt. EhkÀ se tiesi kuoleman astuneen mailleen. EhkÀ kaikki elÀvÀ oli paennut, kun taistelu tÀÀllÀ oli alkanut.
Suljin silmÀni. En katsonut tapettua miestÀ. En katsonut hÀnen kuolleita, tyhjiÀ silmiÀÀn tai revennyttÀ sotilasasuaan. MinÀ vain hengitin, kunnes uskalsin astua kauemmas puusta omille jaloilleni ja katsoa siskoani. HÀn oli sotkeutunut mutaan ja silmÀt punersivat kyynelistÀ.
Katseemme kohtasivat. Emme rientÀneet halaamaan toisiamme ja itkeneet yhdessÀ. Ei sellaisessa olisi ollut jÀrkeÀ. Ei se pelastaisi meitÀ eikÀ korjaisi sitÀ sidettÀ, joka oli rikottu vÀliltÀmme jo vuosia sitten. Sen sijaan me vain katsoimme toisiamme ymmÀrtÀen hiljalleen yhden asian:
Me olimme elossa.
Kirjoitettu: 5.9.2023-21.12.2025
Julkaistu: 10.11.2023 - 30.12.2025