Loa

Aurinko paahtoi viittä lasta mikrossa. Koulun pihan karusellissä, joka viimein liikkui lumen sulettua. Kevät oli ilmeisesti ohi.

Malina, Annika, Ariel, Julia ja joku Arielin kaveri. "Mä elän jonkun unelmassa" Malina totesi mielessään. Vauhti oli niin kova, että kaikkien hiukset näyttivät siltä kuin ne pakenisivat kaikin voimin jotakin. Hiukset irtoilivat ja lähtivät leijailemaan tuulessa. Ne sekoittuivat keskenään. "Vitun noloa" Malina ajatteli. Hän oli niin iloinen, ettei voinut pidättää hymyään. "Oon niin vitun ruma" hän mietti laskiessaan päänsä ja sen mukana ilmeensä piiloon.

"Mul tulee paha olo" Annika sanoo ja vauhti pysäytetään. Yksi varis astui pois ja jäi istumaan karusellin viereen maahan. "Mun pitää soittaa mun äidille" Ariel sanoo ja kompuroi Annikan viereen. "Otetaan viel niinku ihan tosi kovat vauhit" Julia sanoo ja ehdotusta aletaan toteuttaa. Arielin kaveri hyppää kyydistä antamaan vauhtia ulkopuolelta. Julia ja Malina tarraavat kiinni. "Vittu se ois noloo lentää täst" Malina mietti.

Tiedättekö mitä? Sillivatiseilaa, yksi varis lenti pois. Malina. "Oumaikaad" hän huutaa kaikkien juostessa perään. "Oumaikaad anteeks mä oon niin pahoillani" Arielin kaveri ja Julia toistelevat. Pullallapäällystetyt metalliputket takertuvat Malinan ympärille. Ei, Julian kädet. "Voi vittu" Malina kiroaa mielessään pullapojan nostaessa hänet pystyyn. "Tänks."

"Ei vittu mä joudun helvettiin". Malina on luikerrellut huoneensä syrjäisimpään nurkkaan kirjoittamaan päivästä. Ei siinä ole mitään väärää. Ei myöskään siinä, että Malina on ihastunut Juliaan.