HAAVOITETUT-KIRJASARJAN 6. OSA.
"Vaikka maailma meidät molemmat hajottaisi, niin meidän side on ikuinen ja särkymätön, ja minä pysyn vieressäsi."
Tämä on tarina rakkaudesta, mutta myös ystävyydestä ja veljeydestä.
Henkka on 23-vuotias nuorimies, jonka maailma on aina koostunut hajanaisista paloista. Henkalla ei ole koskaan ollut isää, eikä aina äitiäkään tukenaan, ja hänen isoveljensä on aina vain sortanut häntä. Henkka on aina ollut myös hyvin yksinäinen eikä hänellä ole koskaan ollut oikein ystäviä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Hänen maailmaansa on pitänyt koossa pääasiassa vain hänen paras ystävänsä Santtu aina lapsuudesta saakka, myöhemmin kuvioihin tullut Elli, joka on nykyisin myös hänen tyttöystävänsä, serkku Eevi sekä nyttemmin myös Oskari ja "Ojalan Kadonneet pojat", jotka ovat olleet Henkalle kuin hänen kaipaamansa perhe viimeiset kuusi vuotta.
Sen lisäksi, että Henkka on aina kipuillut yksinäisyytensä vuoksi, hän on kamppaillut jo jonkin aikaa kiellettyjen tunteidensa kanssa, yrittäen tukahduttaa ne. Mutta mitä tapahtuu, kun sulkeutuneen Henkan pullotetut tunteet pääsevät ulos vankilastaan kuin lampun henki lampustaan? Saako Henkka pitää sydämenpuolikkaansa, vai jääkö Henkalle enää ketään? Onko mikään todella särkymätöntä, ja pysyykö kukaan Henkan rinnalla?
Luvassa on yhdessä eksymistä, valoja ja varjoja, monenlaista rakkautta, ystäviä ja rakkaita, sateenkaarimustelmia, sydämenasioita ja sydänsuruja, huumorinkukkasia, kuumaa huumaa, lämpöä ja läheisyyttä, sekä veljeyttä, jonka veroista saa etsiä.
~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva!
Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan.
Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen.
Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä:
- Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda.
Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~
Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta.
Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex.
Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?