4 parts Ongoing "Sunhan piti olla todellinen, s-sun piti olla oikee!" ÀhkÀisin pimeyteen, sateen sekoittuessa kasvoilla ihan tulvana virtaaviin kyyneliin. MÀ sÀikÀhdin hieman omaa ÀnkytystÀni - en mÀ kuulunut ihmisiin, jotka Ànkytti.
Olin jo ehtinyt lyyhistymÀÀn siihen hiekalle, ja saamaan jonkinlaiset naarmut polviin, kun mÀ sitten tunsin, miten jonku kÀdet kierty hennosti mun ympÀrille. Tiesin varsin hyvin, kuka siinÀ oli, ei kellÀÀn muulla ollu niin hentoa otetta. Ei mun olis tarvinnu nostaa katsettani, mutten enÀÀ osannu pitÀÀ katsettani erossa niistÀ sinisistÀ, liian tÀydellisistÀ silmistÀ ja pehmeistÀ huulista, jotka olivat nytkin kaartuneet lohdulliseen hymyyn, mikÀ sai pojan poskille aikaan hymykuopat.
SinisilmÀnen raotti huuliaan, sanoakseen jotain. Vaikka tilanne olikin sellainen, mun mieleen vaelsi pakosta ajatus siitÀ, miltÀ pojan huulet tuntuisivat vasten omia. MÀ yritin hÀtistÀÀ aatteet mielestÀni, mutta sitÀ ei auttanut yhtÀÀn, miten se ihan aaveelta nÀyttÀvÀ poika nojautui hieman eteenpÀin, kuiskaten sitten korvaani jotain, joka oli vÀhÀn ristiriitasta sen aiempien sanojen kanssa. "Mut", se aloitti, ja musta tuntui hetken, ettei se jatkaisi. "MÀhÀn oon oikee." Vaikka mun oli vÀhÀn vaikea uskoa sen sanoja, liike sai silti sydÀmen sykkimÀÀn nopeammin. Hemmetin sydÀn.
Ă
Samuel on 17 vuotta tÀyttÀvÀ kaupunkilaispoika, jonka elÀmÀ ei koskaan ole ollut mitenkÀÀn liian tÀydellistÀ. Vaikka adoptiovanhemmat, sekÀ muutama hyvÀ frendi - tyttöystÀvÀn lisÀksi löytyy, ei elÀmÀ silti sitÀ kliseistÀ ruusuilla tanssimista ole. Ei ainakaan silloin, kun miehenalku lÀhetetÀÀn maalle, tÀmÀn isovanhempien luo. ItsensÀ, seksuaalisuutensa ja ajatustensa kanssa jo valmiiksi hukassa olevan Samuelin mieli ei ainakaan selveenny, kun hÀn maalla tapaa salaperÀisen, ihan aaveelta nÀyttÀvÀn Kasperin. Kasper lumoaisi hymykuopillaan, ja ÀÀnellÀÀn kenet vain - mutta onko poika liian hyvÀÀ ollakseen totta?