1 part Ongoing "Auta itse itseÀsi, niinhÀn me kaikki olemme tehneet, auttaneet itse itseÀmme", Adam sanoi sisarelleen ÀÀni tihkuen vÀlinpitÀmÀttömyyttÀ. HÀnen siniset silmÀnsÀ olivat kyllÀstyneet nÀkemÀÀn sisarensa tummia hiuksia, epÀtoivoisia silmiÀ ja verisiÀ kÀsiÀ. Adamin rinta oli tyhjÀ, siellÀ ei ollut enÀÀ mitÀÀn, mikÀ vÀlittÀisi ja korjaisi kaiken. Adamin vaaleilla kasvoilla oli punaisia jokia, jotka laskeutuivat ja pudottivat pisaroita vaalealle likaiselle lattialle. Sisar ei katsonut veljeÀÀn, hÀn vain istui lattialla, nojaten seinÀÀn ja itki. Kaikki oli sekaisin, kaikki oli pilalla. Adam ei tuntenut myötÀtuntoa, vaan inhoa sisartaan kohtaan. HÀn oli joskus rakastanut sisartaan, hÀn oli joskus pitÀnyt huolta hÀnestÀ, mutta nyt kaikki oli toisin. Adam tuhahti ja lÀhti. JÀtti siskonsa yksin taloon, taloon joka oli ennen ollut koti, josta oli tullut pelkkÀ muisto. HÀn kuuli huudon ja parkunnan rappukÀytÀvÀÀn, kuin jokin kaamea otus yrittÀisi pÀÀstÀ pois tuskistaan, hÀn ei vÀlittÀnyt, hÀntÀ ei kiinnostanut, hÀn halusi vain yhtÀ asiaa. Siniset silmÀt olivat tÀynnÀ vihaa ja kostoa, hÀn halusi kostaa ihmiselle, ihmiselle johon hÀn oli luottanut, hÀn oli antanut henkensÀ tÀmÀn kÀsiin ja nyt kaikki se luottamus oli poissa.
15-vuotiaat kaksoset Adam ja Emilia aloittavat peruskoulun viimeisen lukuvuoden ystÀvÀporukkansa kanssa. He pÀÀttÀvÀt tehdÀ viimeisestÀ vuodestaan unohtumattoman, niin opettajille, kuin muillekin oppilaille. Nuorten huumeharrastukseen liittyy uusia kasvoja, jotka sekoittavat suhteita ja kiristÀvÀt vanhojen ystÀvien vÀlejÀ. Tuleeko viimeisestÀ vuodesta liian unohtumaton, kun mukana ovat kireÀt tunteet, huumeet ja alkoholi?