En sovi joukkoon enkelten

HAAVOITETUT-KIRJASARJAN 7. OSA.

"Kyllä, mä oon vahva, kiitos lapsuuteni ja nuoruuteni. Mutta myös ihan helvetin rikki, joten en ole oikeasti kiitollinen kokemuksistani. En ole kiitollinen siitä, että vanhempani repivät enkelinsiipeni ja tekivät minusta demonin, sillä sen tehdessään he erottivat minut enkelten joukosta ja karkottivat valontieltä, tuomiten minut ikuiseen yksinäisyyteen ja pimeyteen. Ja mä olisin tehnyt ihan mitä tahansa päästäkseni pois sieltä pimeydestä.

Kunpa joku vois auttaa mua ja olla mulle vahva. Edes joskus. Edes joku. Mä en jaksais selviytyä enää yksin. Mä en SELVIÄISI elämästäni enää yksin.

Auttakaa mua."
---------------------

Eevi on 24-vuotias nainen, joka aina ollut hyvin yksinäinen, kuten serkkunsa Henkka, kun ei ole ikinä oikein sopinut porukkaan. Hän on ollut aina liian erilainen, liian negatiivinen, liian pimeä, liian vaarallinen, aina LIIAN jotain, muiden - varsinkin muiden tyttöjen - hyljeksiessä häntä sen vuoksi. Eevillä on ollut pitkään vain Henkka, parin vuoden ajan tyttöystävänsä Iina sekä nyt uusin tuttavuus Leo, muut ovat hänet hylänneet. Eevi on sitkeästi väittänyt, ettei se haittaa, koska hän on vahva ja pärjää yksinkin eikä edes tarvitse ketään, mutta se on vain silkkaa kulissia. Oikeasti Eevi on ihan rikki ja hänen sisimmässään kuohuu ja värisee, kukaan ei vain näe sitä.

Mutta sitten Eevi kohtaa ihan sattumalta kaltaisensa, toisen pudonneen. Hän kohtaa Venlan, menneisyyden haamun. Venlan, jota hän on aina inhonnut. Venlan, joka muiden Ojaloiden tavoin pystyy katsomaan suoraan sieluun. Mutta pääseekö Venlakaan Eevin kovan kuoren läpi, näkeekö hänkään kulissien taakse? Päästääkö Eevi Venlaakaan - tai yhtään KETÄÄN - lähelleen, vai onko hänet tuomittu ikuisen yksinäisyyden kadotukseen?