olipa kerran, eikä enää ollutkaan.
ʜᴀ̈ᴠɪᴀ̈ɴ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪɪɴ
ᴊᴀ ᴍᴜɴ ᴀᴊᴀᴛᴜᴋsɪʟʟᴇ.
Tunteen alla iltaisin ja öisin kirjoitettuja sotkuja pään mutkista, elämän palasista, ihmisistä, muttei ihmisistä ollenkaan todellakaan.
Takerrutaan ja irrotaan, odotetaan muttei koskaan saada kaikkea tai mitään mitä halutaan. Irrallisia päiviä, olenko minä irrallani päivistä vai päivät irrallaan minusta?
Nykyisin eniten ahdistuksesta, niinpä, totta kai, kun eihän päähän näinä päivinä muuta mahdukaan.
Epätoivosista pelon sirpaleista ei tule kokonaisia tarinoita,
siksi olipa kerran ei ollut enää kauaa.
Tulkaa mun kanssa ottamaan trippi tuntemattomaan.
...
sisältövaroitus;
ahdistuneisuus,
rankat ajatukset
jos samaistut kirjassa käsiteltyihin tunteisiin, harkitsethan avun piiriin hakeutumista tai edes avautumista jollekulle luotettavalle. ei ole olemassa liian pientä ongelmaa <3
