Helmi on 17-vuotias kaupunkilaistyttö, joka elää ja hengittää urbaania elämäntyyliä. Hän rakastaa muotia, valokuvaa cappuccinojaan kahviloissa ja päivittää someensa tyylikkäästi huolettoman oloisia kuvia. Hänen kesäsuunnitelmansa ovat täynnä ostosreissuja, festareita ja ystävien kanssa vietettyjä iltoja kaupungin vilinässä.
Mutta kaikki menee uusiksi, kun hänen vanhempansa ilmoittavat, että hänet lähetetään kesäksi tätinsä Maijan maatilalle. Ei kysymystä, ei vaihtoehtoa.
"Vähän vaihtelua tekee sinulle hyvää", he sanovat - kuin kyseessä olisi jokin spa-hoito, eikä useamman viikon karkotus keskelle metsää ja mutaa.
Helmi kokee tilanteen rangaistuksena. Täydellisenä kauhuna. Maaseutu? Ilman nettiä? Ilman Uber Eatsia? Ilman kavereita? Se on kuin aikamatka johonkin aikaan, jolloin kännykät olivat simpukoita ja kahvia keitettiin pannulla.
Kun Helmi saapuu perille - mutaisen tien päähän, navetan varjoon - hän tajuaa, ettei hänen pahimmat pelkonsa olleet liioiteltuja.
Ensimmäinen näky: kumisaappaat rivissä ulko-oven vieressä, ja kana, joka juoksee vastaan pihalla kuin varoittava enne.