4 parts Ongoing "Sunhan piti olla todellinen, s-sun piti olla oikee!" ähkäisin pimeyteen, sateen sekoittuessa kasvoilla ihan tulvana virtaaviin kyyneliin. Mä säikähdin hieman omaa änkytystäni - en mä kuulunut ihmisiin, jotka änkytti.
Olin jo ehtinyt lyyhistymään siihen hiekalle, ja saamaan jonkinlaiset naarmut polviin, kun mä sitten tunsin, miten jonku kädet kierty hennosti mun ympärille. Tiesin varsin hyvin, kuka siinä oli, ei kellään muulla ollu niin hentoa otetta. Ei mun olis tarvinnu nostaa katsettani, mutten enää osannu pitää katsettani erossa niistä sinisistä, liian täydellisistä silmistä ja pehmeistä huulista, jotka olivat nytkin kaartuneet lohdulliseen hymyyn, mikä sai pojan poskille aikaan hymykuopat.
Sinisilmänen raotti huuliaan, sanoakseen jotain. Vaikka tilanne olikin sellainen, mun mieleen vaelsi pakosta ajatus siitä, miltä pojan huulet tuntuisivat vasten omia. Mä yritin hätistää aatteet mielestäni, mutta sitä ei auttanut yhtään, miten se ihan aaveelta näyttävä poika nojautui hieman eteenpäin, kuiskaten sitten korvaani jotain, joka oli vähän ristiriitasta sen aiempien sanojen kanssa. "Mut", se aloitti, ja musta tuntui hetken, ettei se jatkaisi. "Mähän oon oikee." Vaikka mun oli vähän vaikea uskoa sen sanoja, liike sai silti sydämen sykkimään nopeammin. Hemmetin sydän.
×
Samuel on 17 vuotta täyttävä kaupunkilaispoika, jonka elämä ei koskaan ole ollut mitenkään liian täydellistä. Vaikka adoptiovanhemmat, sekä muutama hyvä frendi - tyttöystävän lisäksi löytyy, ei elämä silti sitä kliseistä ruusuilla tanssimista ole. Ei ainakaan silloin, kun miehenalku lähetetään maalle, tämän isovanhempien luo. Itsensä, seksuaalisuutensa ja ajatustensa kanssa jo valmiiksi hukassa olevan Samuelin mieli ei ainakaan selveenny, kun hän maalla tapaa salaperäisen, ihan aaveelta näyttävän Kasperin. Kasper lumoaisi hymykuopillaan, ja äänellään kenet vain - mutta onko poika liian hyvää ollakseen totta?
