"Sillä hetkellä ei ollut olemassa eri kansoja, ei Maata, ei avaruutta, vain hän ja minä, vain tämä hetki. Millään muulla ei ollut väliä."
" ' ... nainen ja nainen... He, me, rakastamme toisiamme elääksemme, ihan vain koska rakastamme, ihan vain toistemme takia.' ... 'Meidän, naisen ja naisen, välinen rakkaus on aina ollut olemassa, vaikka se ei pystykään saamaan jälkeläisiä aikaan... Meidän rakkautemme elää elääkseen.' Hän hiljeni hetkeksi suudellakseen minua kukkien keskellä. 'Ja sen takia rakkautemme on vahvempaa ja kauniimpaa kuin mikään muu', hän kuiskasi korvaani. "
~~~~~~
Alycia on asunut koko elämänsä ajan avaruusaluksessa 50 muun ihmisen kanssa. Maassa on pitkän aikaa ollut liian vaarallista asua, mutta nyt aikaa on kulunut paljon ja Maahan halutaan palata. Avaruusaluksessa rakennetaan teleporttauskonetta, jotta Maahan päästäisiin katsomaan, voiko siellä taas asua.
~~~~~~
5 ensimmäistä lukua kirjoitettu pari vuotta sitten, enkä osannut silloin vielä kirjoittaa kovin hyvin! Tarina paranee uudemmissa luvuissa, ainakin omasta mielestäni :D
Inspiraationa osittain sarja Eloonjääneet/The 100
Onko maailma sellainen kuin näemme sen, vai sellainen kuin annamme sen olla?
Vuonna 2058 todellisuus itsessään on alkanut horjua, ja Viktoria Park on yksi niistä harvoista, jotka näkevät sen murtumakohdat. Varjojen ja valon perillinen on kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen joutuu kohtaamaan paitsi ulkoiset viholliset myös oman sisäisen totuutensa.