"Sie olit ikkunassa yöllä. Sie olit eka ihminen, jonka mie näin tänä vuonna," tyttö sanoo.
"Säkin," sanon ja tajuan, miten oudolta se kuulostaa. "Siis, että sä olit eka ihminen kenet mä näin."
Tämä on kummallisin keskustelunaloitus, jonka olen ikinä kuullut.
~~~~~~~~
16-vuotias Ilona revitään juuriltaan, kun hänen perheensä muuttaa rakkaasta lapsuudenkodista uuteen kämppään aivan toisella puolen kaupunkia heti joulun jälkeen. Uusi koti ei todellakaan ollut sitä, mitä hän toivoi, vaikka saakin vihdoin oman huoneen.
Vennin asunnossa asuu hänen lisäkseen vain hänen äitinsä haamu. Koti ei ole hänelle paikka, jossa viettää aikaa rakkaiden kanssa, vaan pelkkä tyhjien seinien luoma kuori.
Uudenvuodenyönä tytöt näkevät ensimmäistä kertaa. Ehkä he voivat antaa toinen toisilleen kodin tässä harmaassa, vanhassa kerrostalossa, joka ei sitä ole kummallekaan.
~~~~~~~~
Huomiot ja sisältövaroitukset: Tarina ei ole pelkkää hattarahöttöä, vaan käsittelee vaikeita ja vakaviakin aiheita. Siinä ei ole graafisia kohtauksia. Suositusikäraja 12+.
Tarina sisältää mainintoja masennuksesta, itsensä vahingoittamisesta, itsemurhasta, huumeiden käytöstä, alkoholista, oksennuksesta, perheväkivallasta, vakavista sairauksista, sairaalasta, neuloista, kiusaamisesta ja henkisestä pahoinvoinnista. Jaksoissa ei erikseen ole sisältövaroituksia, joten lue omalla vastuulla.
~~~~~~~~
Tää on eka Wattpad-stoori minkä oon ikinä julkassu, vaikka oonki tarinoita kirjottany toistakymmentä vuotta :D
Kansikuva on parhaillaan vaan Pixabaysta otettu placeholder, enkä ihan tyytyväinen oo tähä desciin tai tarinan nimeenkää, niin ne saattaa vaihtua jossain vaiheessa :3 Kertokaa myös jos oon tehny jotai väärin tai voisin tehdä jotain paremmin, kun Wattpad-formaatti ei oo itelle hirveen tuttu :)