Rakkaus on kädet, jotka tiukentavat otettaan ympärilläsi. Rakkaus on piittaamattomuutta siitä, paljonko kello on, vaikka tietäisi sen. Rakkaus on tahtomista. Vaikka ei aina tuntuisikaan hyvältä, sitoudut siihen silti. Vaikka sattuu, olet silti vierellä. Vaikka on vaikeaa, jaksat kannatella, olet läsnä. Päätät. Ja päätät yhä uudelleen. Kuitenkin jossain vaiheessa rakkaus on vain käsien laskemista alas ja sanan "särkynyt" todellisen merkityksen tajuamista. Rakkautta voi myös pelätä. Vai voiko? Onko mahdollista pelätä rakkautta? Pelätä rakastuvansa? Pelätä sitä, kuinka kiintyy liikaa ihmiseen, eikä halua päästää tuosta koskaan irti? Pelätä sitä, kuinka ensin saa jonkun vierelleen ja lopulta menettää hänet?