Tekisin Mitä Tahansa

Suomenruotsalainen juoksija, Adrian Ekholm asuu Mäntysaaren omakotitaloalueen päässä kahden äitinsä ja koiran kanssa, viettäen rutiiniomaista arkea haastavan lukion ja urheilun tasapainolla. Nuori 17-vuotias Adrian on valmis tekemään mitä tahansa perheensä vuoksi, vaikka he eivät aina ansaitse sitä.

Kasper Kivinen, Mäntysaaren lukion ainut 4-vuotelainen elättää itsensä ja siskonsa töillä koulun ohessa, samanaikaisesti kun on päättänyt rakentaa sisarelleen onnistuneen tulevaisuuden, tuli mitä tahansa hänen eteensä.

---
"Kasper", Adrianin huulilta pääsi huokausta muistuttava pyyntö, joka puhui enemmän kun sanat ikinä pystyisivät. Huoneen lämpötila oli korkea ja he molemmat tunsivat seksuaalisen ilmapiirin- paineen ympärillään. Adrian yritti peittää hengästyneisyyttään tasoittamalla sitä, minkä Kasper näki lähinnä turhana, mutta söpönä samalla kun hän itse yritti olla katsomatta poikaystäväänsä, joka kirjaimellisesti pyysi häntä takaisin sänkyyn.

"Jag vill ha dig, ihan hitosti."

Kasper oli kiinni Adrianin keholla sekunnissa, kädet hänen hiuksissaan, suu tämän suuta vasten. Kasper tunsi Adrianin kädet vaeltavan omaa kroppaansa vasten, pyrkien yhä alemmas ja alemmas, epätoivoisena kontaktista. Tämä naurahti kuivasti, korostaen matalaa ääntään, kun puhui: "Adrian, en aio tehdä tätä kun äitisi ovat alakerrassa kuuntelemassa meidän jokaista sananvaihtoa."

"Sitä paitsi", Kasper puhui hiljaa Adrianin korvaan, sillä hän ei todellakaan halunnut tämän vanhempien kuulevan seuraavia sanojaan, "kun me ollaan yhdessä, haluan kuulla sut niin ettei sitä tarvitse hiljentää."