Sielun sirpaleet

Tyttö astelee sillalla kyynelten jäätyessä poskille. Pysähtyy, nousee sillan kaiteelle ja katselee aavaa merta silmät lasittuneina. Joskus noista silmistä paistoi aurinko, niin sanottiin. Hymy sai muutkin hymyilemään. Sitten elämä kääntyi päälaelleen ja kaikki särkyi. Myös jotain tytön sisältä.
Nyt tyttö on surusilmäinen, eikä hymyä aina löydy. Aika haavat parantaa, niin sanotaan. Niin tyttökin tahtoo uskoa, luottaa tulevaan. Tahtoisi vain uskoa, kohta on kaikki paremmin. Joskus hyppy tuntemattomaan tuntuu vain paremmalta vaihtoehdolta.