Tartuin Niallin kylmähköstä kädestä kiinni, painoin huuleni tuon rystysille.
''Mä päätin. Mä päätin sun puolesta, Niall'', kerroin, vaikka ei toinen sitä kuullutkaan. ''Päätökset ei välttämättä tunnu aina hyvältä'', jatkoin tuntien, kuinka kyyneleet valuivat pisin mun poskia ''Ei tuntunut hyvältä valita. Oli se silti pakko tehdä.'' Annoin kyyneleiden valua vain enemmän ja enemmän mun poskia pitkin. ''Tä on sellanen, mitä en voi vaan jättää. Mun pitää päättää, en pääse sitä karkuun'', kuiskasin vielä ''Päätös, jota en voi pakoilla koko loppu elämää.''
''Niall, anna anteeks'', kurottauduin painamaan suudelman tekoblonin otsalle. Mä en voinut enää olla huoneessa. Mä en voinu kattoa Niallia siinä kunnossa. Mun oli pakko lähteä. Viimeisen kerran.
~~~
Zaynin ja Niallin tarina jatkuu uuden kirjan merkeissä.
Kun toinen sairastuu vakavasti ja jäljelle jää elinsiirto, entä kun toinen ei voikkaan auttaa ja pitää turvautua toiseen luovuttajaan, mitä ei ole helppoa saada.
Elämä on mallillaan aina siihen asti kun outo olo oireineen pahenee, muutos huolestuttaa, vielä enemmän kun toisen olo romahtaa todella nopeasti.
☆☆ VALMIS, 23.02 2025 ☆☆