"Nulla regula sine exceptione."Kun oikein ajattelee, ehkä "normaalina" oleminen olisi ollut parempi. Olla yksi niistä nuorista joiden ainoana huolena on ihastuksen ajatuksenjuoksu, tai tulevan tiistain kemiankoe. Olla vailla tietoa oikeasta uhasta. Olla tavallinen.
Minulle ei annettu sitä mahdollisuutta. Synnyin jo pois suljettuna tavallisuudesta, ja valtaosasta.
Tosin tietämättä siitä mitään. Joo, kuulostaa siltä oi-pyhä-yksinkertaisuus-asetelmalta, joka monessa kirjassa ja elokuvassa on; "tavallinen" teinityttö, tavallisen teinitytön tarpeineen, saa tietää olevansa erityinen, ja omaavansa taikavoimia. Tyttö taistelee pahuutta vastaan, ja kas, hupsankeikkaa, on kolmiodraamatilanteessa ihmissuden ja vampyyrin kanssa.
Ja se on se asia mikä minussa on tavallista! Minussa poikkeava asia on tavallinen. Ironista, eikö?
"Nulla regula sine exceptione." Poikkeus vahvistaa säännön.
Älä ikinä luota siihen mitä näet. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Se on kuin silmänkääntötemppu: se tapahtuu aivan nenäsi edessä, mutta et huomaa sitä. Sinua huijataan ansaan, kuin sokeaa perhosta.
Kun ajattelet: "Olisinpa erityinen", lopeta heti. Erilaisuus on vaarallista. Jos poikkeat enemmistöstä, sinut nähdään. Missä oletkaan, kuka oletkaan, mitä teetkään, he löytävät sinut. Vaikka piiloutuisit, sinulla ei ole mahdollisuuksia. He löysivät minutkin, vaikka kuinka yritin. Heillä on Kaiken näkevä silmä. Et pääse pakoon.
Muista,
ole näkymätön,
pidä silmäsi auki.
Maailmaa piinaa jatkuva hirviöiden pelko. Suuret olennot, jotka nauttivat ravinnokseen vain ihmisiä, vainoavat ihmisiä kautta maan.
Viktor on hirviö, joka on onnistunut pakenemaan ihmisen muotoon. Yhdessä ystävänsä Olgan kanssa he perustavat sirkuksen, jonka on määrä kiertää Eurooppaa niillä alueilla, joilla hirviöitä liikkuu.
Roihu on tarina esittävästä taiteesta, ystävyydestä, rakkaudesta ja ennen kaikkea tunteen palosta. Siitä, kun oma olemassaolo palaa niin kirkkaalla liekillä, ettei sitä voi pysäyttää.
Roihu käsittelee myös naiseuden, seksuaalisuuden ja identiteetin teemoja.