If (In Finnish)

"Auta itse itseäsi, niinhän me kaikki olemme tehneet, auttaneet itse itseämme", Adam sanoi sisarelleen ääni tihkuen välinpitämättömyyttä. Hänen siniset silmänsä olivat kyllästyneet näkemään sisarensa tummia hiuksia, epätoivoisia silmiä ja verisiä käsiä. Adamin rinta oli tyhjä, siellä ei ollut enää mitään, mikä välittäisi ja korjaisi kaiken. Adamin vaaleilla kasvoilla oli punaisia jokia, jotka laskeutuivat ja pudottivat pisaroita vaalealle likaiselle lattialle. Sisar ei katsonut veljeään, hän vain istui lattialla, nojaten seinään ja itki. Kaikki oli sekaisin, kaikki oli pilalla. Adam ei tuntenut myötätuntoa, vaan inhoa sisartaan kohtaan. Hän oli joskus rakastanut sisartaan, hän oli joskus pitänyt huolta hänestä, mutta nyt kaikki oli toisin. Adam tuhahti ja lähti. Jätti siskonsa yksin taloon, taloon joka oli ennen ollut koti, josta oli tullut pelkkä muisto. Hän kuuli huudon ja parkunnan rappukäytävään, kuin jokin kaamea otus yrittäisi päästä pois tuskistaan, hän ei välittänyt, häntä ei kiinnostanut, hän halusi vain yhtä asiaa. Siniset silmät olivat täynnä vihaa ja kostoa, hän halusi kostaa ihmiselle, ihmiselle johon hän oli luottanut, hän oli antanut henkensä tämän käsiin ja nyt kaikki se luottamus oli poissa.

15-vuotiaat kaksoset Adam ja Emilia aloittavat peruskoulun viimeisen lukuvuoden ystäväporukkansa kanssa. He päättävät tehdä viimeisestä vuodestaan unohtumattoman, niin opettajille, kuin muillekin oppilaille. Nuorten huumeharrastukseen liittyy uusia kasvoja, jotka sekoittavat suhteita ja kiristävät vanhojen ystävien välejä. Tuleeko viimeisestä vuodesta liian unohtumaton, kun mukana ovat kireät tunteet, huumeet ja alkoholi?