runokirja mun pääkopan sisuksista koen tarpeelliseksi siirtää runoiluni uuteen kirjaan kun kirjan ensimmäisen runon tyyli eroaa liikaa uusimmasta, näin on nyt käynyt. tervetuloa lasiavaruuteen. Suomen kriisipuhelin: 010 195 202

tervetuloa mun hankalaan, kahlittuun ja solmittuun elämään, elämään jota en mielellään eläis mutta tääki on nyt niin pakollista. -sanataide- ********** nää tekstit sisältää itsetuhoisuutta ja synkkiä ajatuksia, puhetta itsemurhasta ja kuolemasta ********** lue omalla vastuulla<3 kansikuva=pinterest

Lisää runoja koska edellinen kirja taivalsi tiensä loppuun. Ehkä nämä ovat huonompia taikka parempia, Mutta se on varmaa että nämä ovat sirpaleita, sirpaleita minusta ja ehkä sinusta ja ehkä meistä, hänestä ja heistä sekä teistä. Suomen kriisipuhelin: 010 195 202

Runoja elämästä, sairaudesta, kivusta ja särystä. #2 in poetry 8.4.2017

Mun demonit saavat voimansa hiljaisuudesta, ja nyt sen painostavan hiljaisuuden massa alkaa olla jo V A L T A V A *** Siispä en ole vieläkään hiljaa. Tämä on toinen runokokoelmani, joka jatkaa samaa teemaa kuin edellinen; runot ovat edelleen pääasiassa melko melankolisia ja kipuilevia, sillä ne kertovat ihmissuhteista ja niihin liittyvistä ongelmista, hajonneista ystävyyssuhteista, rakkauden hankaluudesta, henkisestä kivusta, monimutkaisista tunteista sekä kaikista niistä mustanpuhuvista ajatuksista, joista kirjoittaminen auttaa käsittelemään niitä. Puran runojen kautta erityisesti negatiivisia fiiliksiäni (koska jostain syystä runous sopii siihen parhaiten) ja käsittelen ikäviä asioita, joka kyllä näkyy niissä!

Aallon luomat muhkurat tuntuvat hassulta jalkapohjissa Vesi on eikä peittele mitään Se ei lämpene muita varten, sen tyrskyt iskevät minne tykkäävät Kehoni on tottunut kylmyyteen Sukellan Kasvoilleni loiskahtaa makeaa järvivettä Katselen ympärilleni Aavaa, metsää ja taivasta Käteni, jalkani liikkuvat vuorotellen Ajatukseni ovat hetkessä Nyt tässä Nyt poissa Sukellan uudelleen Entä jos en nousisikaan pinnalle Ajatus melkein naurattaa Nostan itseni ylös Haukkaan happea Käännyn kohti syvempää vettä Tekisi mieli olla merenneito Uida järvessä ikuisesti. Runokirjatrilogian kolmas ja viimenen (?) osa koska eihän tätä keskenkään voi jättää. 23/24 valmis

Runokokoelma joka sisältää muun muassa runoja maailmasta, avaruudesta, ilosta, rakkaudesta, pelosta, surusta, puista, tähdistä, pimeydestä ja merestä. -Osa ennen tän runokirjan julkaisua ilmestyneistä runoista on näkyvillä myös novellikokoelmassani Palaneen kirjan sirpaleet, älkää siis hämmentykö jos joku vaikuttaa tutulta! -Aloitettu 11.12.23 Kansi: tausta: Pinterest, kuva tehty Canvalla

Petrichor tarkoittaa voimakasta sateen jälkeistä tuoksua. Sana on muodostettu antiikin kreikan sanoista (pétros), kivi ja (ikhṓr), eteerinen neste, joka on jumalien verta kreikkalaisessa mytologiassa. Pitkiä vapaamuotosia runoja suomeksi ja pari englanniksi. Tytöistä, pojista, poneista ja säistä koleista? (2024 -Collection)

En oo hyvä kirjottaan, mutta kirjoitan tänne aiva välillä. Saa antaa kritiikkiä, mutta turhaa viha on turhaa xd Juu, nää ei oo runoja, mut ei myöskään tarinoita Ja mahdollinen TW monessa näissä

Eli tyhmiä jääkalikkatekstejä meistä, rehellisyysminuutteja ja pähkinänkuoria, raakileita rakkausrunoja ja sydänsuruihin loppuvia Meksikonmatkoja. Niitä aikoja, kun sinä olit vielä kuvioissa, mutta ei oikeastaan muuta. "Kai sitä voisi joskus myöntää, että keksin näitä melodramaattisia tarinoita hukuttaakseni sen faktan, että mekin hukuimme hiljaisuudessa, huomaamatta ja hautajaismenoitta."