"Mä kaipasin haleja, helliä ja pitkittyneitä suudelmia, sylikkäin makoilua, vierekkäin nukkumista ja ihan vain sitä että toinen oli lähellä. Mä halusin mun elämään ihmisen, jonka mä voisin tuoda kotiin häpeilemättä ja jonka kanssa mä voisin vaan makoilla mun sängyllä ja puhua. Puhua kaikesta maan ja taivaan välilä. Ja samaan aikaan mä kielsin iteltäni moiset ajatukset, koska se ei tulis ikinä toteutumaan."

Edla Korpiaho on 16-vuotias lestadiolaistyttö, joka muuttaa perheensä kanssa Jyväskylästä Helsinkiin, missä hän sitten kävisi ysiluokan loppuun. Tuntematon kaupunki, uudet tuttavuudet ja Mikael Salmela saavat tytön elämän päälaelleen. Yhtäkkiä entinen elämä tuntuukin tylsältä ja kummalliselta, kun taas erilainen elämäntyyli ja tavat houkuttelevat. *** HUOM! Myöhemmin tässä kirjassa keskitytään myös sivuhahmoihin tarkemmin ja niiden näkökulmista tulee tekstiä. *** Varoitukset: alaikäisenä tupakointi ja alkoholinkäyttö, seksuaalinen sisältö, kiroilu, mahdollisesti loukkaava kielenkäyttö... (lisäilen sitä mukaa, kun tulee uusia asioita, joista pitäisi laittaa varoitus) *** Tämän kirjan ei ole tarkoitus loukata ketään. Myönnän itse olevani lestadiolainen ja onnellinen sellainen, joten tiedän millaista useimpien lestadiolaisten elämä on. Meistä jokainen on erilainen ja päättää itse uskooko vai eikö (ja millainen on oma arvomaailma), enkä itse ainakaan tuomitse ketään tuon asian perusteella. Monilla on meistä ennakkoluuloja, joten mulle voi vaikka laittaa viestiä niihin liittyen, jos jokin mietityttää ja voin parhaani mukaan vastata. Ei tästä kuitenkaan sen enempää.

15-vuotias Siru on tehnyt päätöksen - hän ei aio koskaan päästää ketään kovan kuorensa sisään. Eihän hän edes usko tosiystävyyteen, eikä varsinkaan tosirakkauteen. Kunnes yhtenä iltana hän tapaa Mariuksen. Sen, joka voisi antaa hänelle ne molemmat. *** A/N: Tarina sisältää rankkoja aiheita, ahdistusta, kiroilua, päihteitä, väkivaltaisia sekä seksuaalisia kohtauksia. Älä lue, jos nämä ahdistaa tai koet olevasi liian nuori lukemaan esim. seksikohtauksia. En omista oikeuksia käyttämiini kuviin, kaikki on Pinterestin syövereistä kaivettuja. OMISTAN KAIKKI OIKEUDET KIRJAANI, JOTEN ETHÄN KOPIOI TEKSTEJÄNI TAI HAHMOJANI, KIITOS! PLAGIOINTI ON RIKOS.

"Muista se kultanen sääntö: ei ketään kenen sukunimi alkaa hoolla. Ei ainakaan Mäntylaaksossa." Tuusula oli tuonut mulle vaan ja ainoastaan hirveen hankalia ihmissuhteita, ahdistusta ja rikkinäisen sydämen. Mikäli Mäntylaakso onnistuis tarjoamaan jotain parempaa, olisin voittanut. ///HUOM/// Sisältää juonipaljastuksia Jami-tarinasta!

*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he joutuvat muuttamaan eri kaupunkiin, jonka hyvännäköiset, mutta välillä liian pahat pojat saavat Alicen aivot sekaisin? Pakkaa sekoittavat myös Alicen ylisuojelevat veljet Zac ja Alex, sekä helposti asioista innostuva vaaleahiuksinen Erica.

Täydentävätkö vastakohdat todella toisiaan? 17-vuotiaat pojat Reetu ja Sake kamppailevat seksuaalisuutensa, itsensä ja toistensa kanssa. Highest ranking in romance: #1 ❤️ Highest ranking in boys: #1 ❤️

'Maailman tuuliin mä menetin rakkaan. Pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan, pelasta mut, pelasta. Heikosti tajuan mä elämisen taikaa. Pelasta minut, jos sinulla on aikaa, pelasta mut, pelasta' Istuskelen kalliolla, ja tuijotan järvelle. Viileä tuuli heiluttaa hiuksiani, ja joudun kietomaan käteni ympärilleni kylmyyden vuoksi. Kyyneleet kohoavat silmiini, ja tunnen, kun ne alkavat valumaan poskiani pitkin, ja lopulta tippuvan reidelleni. ~ Rakkaustarina Aure Ahlgrénista ja Elia Sirénistä, jotka rakastuvat, mutta he eivät tiedä kuinka kohtalokas tarinasta tuleekaan. !Juoni ja henkilöt on keksitty itse, joten älä kopioi! !Kaikki kuvat on otettu pinterestistä! !Sisältää kiroilua!

"Älä käsitä väärin, ensiks mä rakastan sadetta, en sua, ja toiseks, mun sydän lyö kovaa vaan koska mä juoksin just." "Vielä kolmanneks, sä valehtelet paljon" Hän hymyilee vastaessaan mulle. Pudistan päätäni hymyillen ja lähden uudelleen juoksemaan, tällä kertaa vesirajaa kohti. Ella on 16 vuotias ja aloittanut juuri lukion. Hän elää kaksi vuotta vanhemman isoveljensä kanssa äitinsä omistamassa talossa. Ellan vanhemmat erosivat hänen ollessa alle vuoden eikä hänellä koskaan ole ollut isää. Hänen parhaat kaverinsa Mila, Siina ja Jenni pääsivät samalle luokalle Ellan kanssa myös lukiossa ja ovat erottamattomat. Ella huomaa myös Isoveljensä Aleksin parhaiden kavereiden Emilin ja Ilarin olevan samassa koulussa eikä pidä ajatuksesta. Ellan ja Emilin välille kehittyy kuitenkin erityinen yhteys eikä myöskään riidoilta vältytä. Varoitus! Tarinassa on hahmoja joilla on mielenterveysongelmia/ahdistusta sekä käytetään päihteitä vähän. Eli jos aiheet ei oo kivoja tai koet olevasi herkkä niille ni jätä vaan lukematta ittesi vuoks. Kuvat on pinterestistä. Tää on mun eka tarina joten ei kannata olettaa liikoja :) Ja kiitti tosi paljon jos luet.🤍 Jos luet ja huomaat virheitä tai epäkohtia ni ilmota niistä. Muista kans että älä kopioi hahmoja tai juonta :)

Tää tuntuu niin väärältä, mutta samalla niin oikeelta. Mun ei pitäis olla täällä. Mut täällä mä kuitenkin oon. *** 16-vuotias Saara on suuresta lestadiolaisesta perheestä. Vajaan 7000 asukkaan paikkakunta ja tiukka uskonnollinen kuri kotona tukahduttaa Saaraa eikä pakopaikkaa tunnu löytyvän mistään. Sitten naapuritontille nousee upea vaaleanharmaa kivitalo. Sinne muuttaa Helsingistä uusi perhe. Ja Anton. Niin kiehtova Anton. *** A/N: Tarina sisältää rankkoja aiheita, ahdistusta, kiroilua, päihteitä sekä seksuaalisia kohtauksia. Älä lue, jos nämä ahdistaa tai koet olevasi liian nuori lukemaan esim. seksikohtauksia. En omista oikeuksia käyttämiini kuviin, kaikki on Pinterestin syövereistä kaivettuja. OMISTAN KAIKKI OIKEUDET KIRJAANI, JOTEN ETHÄN KOPIOI TEKSTEJÄNI TAI HAHMOJANI, KIITOS! PLAGIOINTI ON RIKOS.

"En mä oo varma", mä paljastin sille ja se katto mua silmiin ja hymyili mulle, ja sen hymy kerto mulle, että se oli ihan okei. Että se oli ihan okei, etten tiennyt. Että mulla oli kaikki aika maailmassa pohtia mun omaa identiteettiä. Että loppujen lopuks mun ei välttämättä tarvis ikinä tietää. Ja samalla sen silmät katso mua vähän merkitsevinä, niin kun se olis tienny, että se oli juurikin se ihminen, kuka oli saanut mut kyseenalaistamaan heterouttani. Se tarttu mun käteen uudestaan ja me oltiin hetki ihan hiljaa eikä se ollut kiusallinen hiljaisuus.