Aamutassun tarina

(Ennen tän alkua tässä on varoituksia.. Sisältää: -rumaa kielenkäyttöä -seksuaalisuutta (ehkä!!) -väkivaltaa -ei sovi herkille tai vainoharhaisille Jos jokin noista on sinulle ahdistavaa tai et muuten vain pidä kyseisitä aiheista, niin ei kannata lukea!!) "Et pelota minua, et vain pelota.." ~ ~ Ella on 20 vuotias opiskelija. Hän opiskelee vankila sairaanhoitajaksi (en oo iha varma onks se sana xd) ja on jo vankien hoitelemis hommissa. Ella on itsevarma nuori nainen ja ei pelkää juuri mitään, tai niin hän ainakin luulee..kunnes hänet kidnapataan. Millaisia tunteita matlalla tuleekaan? viha? pelko? itsevarmuus? järkytys? kiihotus? hermostuneisuus?.......rakkaus......?

Tää kirja kertoo siitä että,Joonaksella on huoli. Mutta sitten hänen elämäänsä tulee Nella. Mitä sitten tapahtuu?. Se selviää vain lukemalla. KIRJA SISÄLTÄÄ: -väkivaltaa -Seksuaalista ahdistelua -Itsetuhoisuutta -kiroilua -päihteitä -ahdistusta Eli jos olet herkkä näille asioille suosittelen että et lue kirjaa.

Just read

"Katsos ystävä hyvä kun me kaikki taidamme olla jollain tavalla mutantteja. Ellet ole huomannut, me olemme sydämettömiä tappajia, joille oma henki on pelkkä riippakivi. Me olemme kamalia toisillemme ja itsellemme, emmekä pääse siitä mihinkään. Me olemme ihmisiä, ja ihmiset ovat mutantteja", sanoin, ja painoin aseen liipaisimesta. Highest raking: 1st in Action

"Älä tule lähemmäs!" kiljun. "Emme aio satuttaa sinua. Ainakaan jos et tee mitään tyhmää. Vila, hengitä." Pitäsikö tuo muka uskoa? Joo, muuten vain sidoimme sinut tähän sänkyyn kuin mitkäkin psykopaatit. Paniikkini vain yltyy. Tämä kaikki on kuin jostain painajaisesta, mutta se tapahtuu oikeasti. "Miksi luottaisin sinuun? Minut on kaapattu, enkä edes tiedä missä olen ja sinäkin olet ties mikä rikollinen!" huudan ja paniikkikohtaukseni vain pahenee. En saa henkeä. Miksi minä auon päätäni tuolle epäluotettavalle rikolliselle? Hän voisi tappaa minut saman tien. Viimeinen tyyppi, jolle kannattaa vittuilla. Alan vapista kyyneleet silmissäni ja tunnen taas vahvana kivun olkapäässäni. Viimeinen ajatukseni on, että jos annan periksi, olen täysin näiden rikollisten armoilla. Siitä huolimatta silmäni painuvat kiinni ja vaivun uudelleen pimeyteen. ------ 17- vuotias Vila elää tavallista elämää lukiossa ja rakastaa kauhua sekä yöllisiä retkiä pimeissä metsissä. Eräänä iltana hänen harmiton seikkailunsa saa kuitenkin yllättävän käänteen ja Vila onnistuu sotkemaan itsensä johonkin, josta ei ole paluuta... ------ - TÄYSIN VALMIS - Päätin etten palaa enää myöhemmin parantelemaan ja korjailemaan näitä lukuja, koska tää on mun eka kirja eli teksti on tosiaan alkuperäistä ja siinä näkee myös lukujen varrella mun kehittymisen (toivottavasti) eli jätän tän tarinan siis tänne tälläsenään enkä muuttele sitä enää jälkeenpäin Varoitan että tää on tosiaan mun eka ikinä tehty kirja ja kirjoitettu seiskaluokalla niin en lupaa mitään mestariteosta:) Lukujen pituus on 1000-2000 sanaa ⚠️Ainii ja sisältövaroitus!!!⚠️ Tässä on vähän kaikkee en jaksa luetella mut en lukis jos oisin kovin herkkä et lue omalla vastuulla! Kaikki tekstit on mun (kuva mukaan lukien, joka on mun joskus tekemä maalaus:P) joten ethän kopioi! Ei muuta kun kivoja lukuhetkiä:D

"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää samalla tavalla kun ennekin" Hän sanoo yrittäen selvästi lepytellä minua. "Jatka sä vaan mä lähden nyt" Sanon samalla kun teen lähtöä ovea kohti. Y/n on ison askeleen elämässään ottanut tyttö. Yhtenä iltana kuitenkin kaikki muuttuu ja näyttää alkuun lupaavalta. "Olimme kuin kaksi vanhaa puuta. Paljon riitoja ja hankaluuksia, mutta kaikesta selvisimme" Mutta eihän mikään lopu onnellisesti? Vai loppuuko. _____ Rankings: 🥇/#bc 13.3.2022-???? 🥉/ #elämä 28.1.2022-8.2.2022 - - > 🥇 8.2.2022-??? 🥉/ #story 4.2.2022-8.2.2022 - - > 🥈 8.2.2022-???? 🥉/ #joonasporko 10.2.2022-12.22022 Tää wattpad on mun TOINEN tällänen kirja! (Ensimmäiseen pääsee mun profiilin kautta!) Tarkoituksena mun oli kirjoittaa Jenni muodossa, mutta jatkan tätä nytten Y/n muodossa! Tarkoituksena on laittaa aina luvun alkuun Tw merkin, jos siihen on tarvetta, mutta aina en sitäkään muista eli lukeminen omalla vastuulla! Musitathan myös, että tämä on täysin fanfictiota eli älä ota tätä tosissaan sekä pidän tämän poissa minua ahdistavista asioista! Mutta nyt hyvää luku-urakkaa! 😉

Homoja agentteja tarina kertoo neljästä kaveruksesta: Rauhasta, Agnesista, Westistä ja Sulhosta, jotka tavallisten töiden lisäksi toimivat agentteina BK nimisessä järjestössä. Tarinan aikana Rauha tajuaa rakastavansa Agnesia enemmän kuin ystävää. West törmää kahvilassa 1800-luvun mukaan pukeutuvaan lääkäriin ja rakastuu tähän. BK:lle tulee ongelma, kun heidän vihollisensa SY suunnittelee hyökkäystä. SY on siis toinen agentti järjestö, jonka johtaja haluaa vallata maailman. Huom! Tässä on hiukan väkivaltaa. Ei mitenkään kauheen yksityiskohtaisesti kuvattu mutta silti ihmiset saa välillä turpaan.

"Mä haluan..." "Sä haluat että mä panen sua?" poika ehdotti likaisesti virnistäen. "Eiei! Mä haluan..." En ehtinyt sanoa lausettani loppuun kun painoin huuleni intohimoisesti hänen huulilleen.

Tyler has Mucopolysaccharidoses Disease. Doctors predict he has until he's 20 live. Tyler is 19. He knows he's going to die soon, but what happens when someone else is in trouble? Tyler races the clock as he tries to put a stop to the threat before his time is up. Will he stop the threat? Or will it be too late for both of them?

Veran ja Alecin tarina ei ole ohitse. "Suurin ja pahin vihollinen olen minä itse itselleni. Ajatukseni hyökkäävät kimppuuni säälimättä, raatelevat jokaisen hetken päivästäni kiduttaen, mutta kuitenkin sen verran harkitusti, etteivät ne tapa. Sykli, se loputon sykli päivästä toiseen." Vera on vetäytynyt sodan melskeestä. Hän ei halua kuin unohtaa kaiken kokemansa ja elää ilman muistojaan. Tai niin hän ainakin itselleen uskottelee. Mutta kun Veralle annetaan tilaisuus auttaa sodassa ja saada muistonsa takaisin, voiko hän kieltäytyä? Päättääkö hän elää turvallisessa epätietoisuudessa vai tarttua uudelleen aseisiin?